torstai 26. toukokuuta 2016

Vuoteni valokeilassa (Laurin kanssa)


 Ilta-aurinko hiipii hiljalleen horisonttiin ja purppuran sävyiset pilvet verhoavat taivasta kuin pitsihepeneet neitosen vartaloa. Istun yksin lasitetun parvekkeeni rottinkituoleilla. Ilmassa tuoksuu mahonki, myski ja häivähdys tobaccoa. Katsellessani utuisten ikkunoiden läpi auringon menoa yöpuulle ja mietin aikaa ennen kuin olin kuuluisa blogisti. Ajat pyörivät kuin pikakelauksella mieleni läpi. Sydämeni valtaa levollisuuden tunne. Palaan kuitenkin nykyhetkeen ja kaikki levollisuus on poissa. Tiedän, että minua tarkkaillaan. Tälläkin hetkellä joku tuijottaa minua kaukoputken linssi läpi miettien: ”Mikä komistus.” Se on julkisuutta enkä mahda sille mitään. Kulunut lukuvuosi on ollut antoisa enkä vaihtaisi siitä hetkeäkään pois.

Kun lukuvuosi alkoi, olin täynnä intoa ja itsevarmuutta. Olihan nyt jo kolmannen vuoden konkari yliopistoihmisenä, sitä tietää yhdeksää vuotta normaalin ihmisen elämässä. Tunsin talon tavat ja kaipasin haastetta elämääni. Tilaisuus kirjoittaa blogia koitti enkä malttanut olla tarttumatta mahdollisuuteen. Olinhan jo kerran lähettänyt Kalajokilaakson tekstiviestipalstalle täyden sadan kuudenkymmenen merkin viestin. Olin siis synnynnäinen satusetä.

Mutta pentele vieköön, bloggaus olikin vaikeaa ja merkkejä vaadittiin satoja, ellei jopa tuhansia enemmän kuin tekstiviestipalstalla. Olin jo aikeissa luovuttaa kunnes ystäväni Renttu-Lasse astui kuvioihin. Lasse oli oikea insinööri niin ulkonäöltään kuin koodaustaidoiltaan. Kummallinen veikko. Houkuttelin Lassen mukaan antamalla hänelle luvan ostaa samanlaiset lenkkarit kuin minulla. Siitä tuo veijari innostui ja kiljui riemusta: ”JEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEE!!”

Heti seuraavana päivänä kävimme toimeen. Laitoin Lassen näppäimistön ääreen ja minä sanelin tekstiä tummalla, mutta niin silkinpehmeällä bassollani. Poika naputti tekstiä kuin tikka pesäkoloaan. Sen jälkeen blogini on ollut nousukiidossa, kiitos minun.

Vuosi on ollut todella antoisa. Kela kanssa asiat ovat hoituneet ja opintopisteitä on tippunut yhtä tiuhaan tahtiin kuin Lasselta saippua poikien suihkutiloissa. Minä olen saanut julkisuutta ja pärstäni komeileekin useimpien aikakauslehtien kannessa. Lasse on saanut myös yhden ystävän. Elämä maistuu. Ainut hampaankoloon jäänyt asia on kandidaatin tutkielma, jonka kyllä ehtii tehdä myöhemminkin. Sama työjako jatkuu myös kandidaatin tutkielmassa. Koen olevani oikea suojelusenkeli pojalle.

Haluamme kiittää kaikkia, jotka vaivautuneet lukemaan meidän osuuttamme Opiskelijaelämää -blogista. Erityisesti kiitämme niitä, jotka ovat ymmärtäneet, millä tavalla tekstejämme kannattaa lukea, pilke silmäkulmassa. Olemme pahoillamme niiden puolesta, jotka ovat suivaantuneet tai pahoittaneet mielensä teksteistämme. Erityismaininta Lassen mammalle hänen suurista tunnereaktioistaan Mysteeri yliopistolla -saagaa lukiessaan. Hyvää kesää juuri kaikille!


-Bobi ja Lasse

tiistai 24. toukokuuta 2016

Kesä on täällä! Mitä jäi käteen?

Tarkoitukseni oli kyllä tässä blogitekstissä raportoida hurjista kultajuhlista, mutten puhukaan lätkästä mitään. Koulun kesäloma on joka tapauksessa alkanut, lukuun ottamatta muutamaa esseetä, ja olen jo pelmahtanut etelään. Onpa kiva päästä kotiin! Toisaalta mieheni jää Rovaniemelle ja itselläni alkaa parin viikon kuluttua kesätyöt Espoossa, että aina saa ikävöidä jonnekin. Nuuskamuikkusen sanoin: täytyy lähteä, jotta voi tulla takaisin! Näin se vaan on. Toisaalta saan kyllä olla hyvin hyvin onnellinen, että minulla on niin paljon rakkautta elämässäni ja rakkaita, joita ikävöidä.


Ensimmäinen lukuvuosi Lapissa meni ihan huippukivasti! Alussa kipsattu jalka hidasti menoa, mutta kuntoutuessaan se tarjosi myös unohtumattomia onnistumisen elämyksiä. Syksyn metsästysretket olivat mahtavia, enkä millään jaksaisi odottaa ensi syksyä, kun pitäisi päästä kunnolla methälle! Lokakuussa julkaisin toisen runokokoelmani ja olen tyytyväinen lopputulokseen. Maaliskuussa menin naimisiin erityisen suuren pienen miehen kanssa. Blogin kirjoittaminen on sujunut vaivatta ja opintopisteitäkin tililtä löytyy pian yli kuusikymmentä, vaikka esseitä on usein kasaantunut työpöydälle kirjoitettavaksi aika läjä. Pääsin myös pitkästä aikaa kunnolla nauttimaan talvesta, siis oikeasta ihanasta, lumisesta ja jäisestä talvesta. Ja kävimme arktisella ajelullakin.

Kuvat joulukuulta melkein takapihaltani Rovaniemeltä ja Kustavista.

Minulta kysytään usein, millaisia lappilaiset ovat. En oikein osaa vastata, koska opiskelen kansainvälisellä linjalla, eikä luennoillani yleensä ole yhtään lappilaista tai edes toista suomalaista. Muutamia kohtaamisia kuitenkin on jäänyt mieleen:

 - Edelleenkin kauppaan tai muuhun vastaavaan sisään astuessa tervehdin luonteelleni ominaisella reippaudella että ”moi” ja paikalliset kummeksuvat. Nyt olen jo tottunut reaktioon.
- Hirviporukassa minut on otettu kivasti vastaan ja jotain saalistakin saatiin!
- Naapurin täti on ensi tapaamisesta lähtien ollut hyvin avulias ja kaikin puolin mukava. Eräänäkin aamuna tämä terveysalan ammattilainen tuli ihan ovelta hakemaan autonsa kyytiin, etten vaan lähde fillarilla kouluun, kun lämpömittari näytti -30°C.
- Naapuritalon biojätepoliisi voisi kyllä hankkia elämän.
- Kerran liftasimme pikkusiskoni kanssa Koivikkotien päästä keskustaan ja oikein ystävällinen herrasmies heitti meidät ihan määränpäähän asti, vaikkei ollut ihan sinnepäin edes menossa.
- Joulupukin kanssa on aina siistiä heittää legendaa.
- Jalkani kuntoutuksen kannalta ratkaisevassa roolissa toimi fysioterapeuttini, joka hoiti hommansa kokemuksella ja moitteetta.
- Vaikka lemmikkieläinkielto hieman kismittää, kun uutta sorsastuskoiraa pitäisi alkaa harkitsemaan, vuokraisäntämme on varsin toimelias ja asiallinen.
- Moottoripyöräajo-opettajani oli hyvin ammattitaitoinen ja luonteva työssään, ja ajotunneilla olin aina ainut opetettava, hyvä!

Että aika positiivisvoittoisia kokemuksia kyllä.

Koti-ikävä on välillä ollut, etenkin alussa, kun oli se kipsikin. Hyvin kaikki kuitenkin on mennyt ja pelikuntoa kurotaan kiinni tasaisesti. Viime viikolla postiluukkuun tipahti uusi ajokortti lisäyksellä ”A”. Nyt lähden tästä prätkäkaupoille ja viettämään tämän kesän ainoita lomapäiviä. Ihana keli! Hyvää kesää mulle, sulle ja kaikille!

Moi, moi!

Meeri

torstai 19. toukokuuta 2016

"Suljen ihanan soittorasian, kierrän lauluni kippuraan..."



Aina kun jonkin on aika päättyä, päässäni alkaa soimaan 
(tuo otsikossa siteeraamani) muskarin loppulaulu. 


Lukuvuosi tämän blogin parissa on ollut pääasiassa opettava, antoisa ja ilahduttava. 
Välillä se on ollut myös ahdistava, mutta ennenkaikkea ajatuksia herättävä. 

Kiitokset kaikille videoitani katsoneille ja kuunnelleille, 
ne jatkavat tämänkin jälkeen (klik, klik ->) kanavalleni ilmestymistä. 

Tässä kuitenkin (nostalgiapuuska iskee, kääk!) vielä viimeinen täällä blogissa julkaistava videoni.

"...Muiston mukavan taskuun taputan,

siihen saakka kun tavataan."

Koska en pidä hyvästeistä, sanon
NÄHDÄÄN PIAN, YSTÄVÄT! 

Kaikkea hyvää,
Rakkaudella,
Janica

tiistai 17. toukokuuta 2016

OFFLINE - Miten meni? / How did it go?


OFFLINE-haaste. Kerroinkin viimeksi teille tästä somessa kiertävästä haasteesta, johon itsekin osallistuin. Tarkoituksena oli sulkea älylaitteet, puhelimista ja tietokoneista lähtien, kahden viikon ajaksi kello 22.00-07.00 välille. Tällä pyrittiin siihen, että yöunista tulisi mahdollisimman rauhalliset ja unen laatu paranisi. Älylaitteiden valon sanotaan vaikuttavan ihmiskehoon negatiivisesti tehden meistä rauhattomampia ja se on huono asia varsinkin ennen nukkumaanmenoa. No, miten tämä kaksiviikkoinen meni noin niinku omasta mielestä? Rehellisesti sanottuna aivan plörinäksihän se meni! Aamujen osalta kokeilu sujui hyvin, koska kaivoin normaalin herätyskellon käyttööni, mutta iltaisin tietokoneen sulkeminen venyi reilusti puoleenyöhön saakka. OFFLINE-aikani paukkumisesta ”syytän” pienesti kevään tenttikiireitä ja omaa tyhmyyttäni tehtävien jättämisestä viime tippaan. Tietoisuus OFFLINE-kokeilusta kuitenkin herätteli ajattelemaan päivisin kännykän ja koneen käyttöä, joten viikkojen aikana huomasin vältteleväni esimerkiksi puhelimen turhaa käyttöä aika paljonkin.

Vaikka OFFLINE-kokeiluni meni huonosti, otin itseäni niskasta kiinni toisessa lähes samaa asiaa ajavassa asiassa, nimittäin urheilussa! Talvisin tulee vaivuttua urheilun osalta horrokseen ja liikkumiset jäävät silloin aika minimiin, jonka huomaa kyllä kevään tullen. En ole koskaan ollut kuntosalilla rimpuilija ja ajatuskin kuntosalista saa minut voimaan hieman pahoin. Tänä keväänä olen kuitenkin skarpannut. Tiesin kahden viikon kokeiluni aikana, etten täysin tule pääsemään tavoitteeseeni älylaitteiden kanssa, joten päätin ryhtyä toisaalla tositoimiin tehdäkseni muutoksen hyvinvoinnissani. Kahden viime viikon aikana olen juossut lenkkipoluilla, minkä vain olen jaloistani päässyt ja muilta puuhiltani ehtinyt. Ja voi pojat, mikä fiilis – aivan uskomaton! Huomasin, ettei kuntoilun tarvitse olla rahaa vievää, eikä varsinkaan kuntosaliharjoittelua. Hyvillä mielin liikkumaan lähtiessäni olen myös ”unohtanut” kännykkäni kotiin, joten se on myös ollut aivan tervetullutta OFFLINE-aikaa keskellä arkea.

Olen tunnollisesti nostellut kotona painoja, venytellyt, juossut ja pyöräillyt aktiivisemmin mitä yleensä kaiken opiskelun ohessa. Tuloksia huomasi jo ihan hetkessä! Pimeän talven aikana hankitut niska-, pää- ja hartiasäryt ovat jo tipotiessään ja virkeystaso on noussut pikkuhiljaa yhtä aikaa taivaalla möllöttävän auringon kanssa. Tietenkin aamujen valoisuudella on ollut osuutta asiaan, mutta uskon kasvaneen liikunnan määrään erittäin paljon.

No, mutta harmittaako varsinaisen OFFLINE-ajan mönkään meneminen? Harmittaa kyllä, mutta tyytyväisempi olen tunnollisesta liikkumisesta ja siitä, etten ole keksinyt yhtään tekosyytä jäädäkseni sohvalle köllöttämään. Joka kerta olen valinnut uuden juoksemattoman reitin ja nauttinut ulkoilmasta ja keväästä täysin siemauksin. Kun lähtee rauhallisesti liikkeelle, pidentää juoksureittejä, lisää liikkumispäiviä ja asettaa pieniä välietappeja, on aika hienoa huomata ylittävän itsensä. Tästä on hyvä jatkaa!

Nyt tämä bloggari kiittää teitä lukijoita tästä mahtavasta vuodesta ja toivottaa ihanaa kesää! On aika suunnata kevein askelin kesään ja uusiin haasteisiin uuden juoksutakin kanssa, jolla pääsee taatusti puolet lujempaa!

Nähdään! 

Emmi

 --

OFFLINE-challenge. Two weeks ago I told you about my OFFLINE-challenge. I was supposed to close my phone and computer from 10 pm until the 07 am for two weeks. They say that it will improve the quality of your sleep and it will lift the levels of your energy. The smartphone light may affect you badly and makes you feel a bit restless. And how did it go in my case? It went badly. Honestly, it went so badly. I couldn’t turn off my computer after ten o’clock every night, because I had so much school work to do. Despite the challenge, I get a grip of myself and I started to do something else to improve my wellbeing. I have never liked gym training so I decided to start jogging. I haven’t done any athletic in winter so I’ve have had  neck and back pains. After doing sports actively after two weeks I can say the feeling is quite good!

I have to say that I quite disappointed to myself because the OFFLINE-challenge went so badly. On the other hand I’m so happy that I have done sports so actively. Also I have set new little goals to this summer and I will beat them. Rovaniemi is way too good place to do jogging and other sports! I hope that all of you will do the same! Small goals and more sports, that’s the way it goes. And now, when I went out, I forgot my phone home. It is as if  my ”OFFLINE”-time in the middle of everyday life.

But now it’s time to say goodbye and say thank you for this year! Now I have bought a new running jacket so I will run faster than ever towards the summer! Have a great summer and enjoy!

See you!


Emmi

torstai 12. toukokuuta 2016

Q&A – Pojat raottavat salaisuuden verhoa

Blogimme suuren suosion johdosta olemme saaneet hurjan määrän kysymyksiä kirjeitse. Kysymykset liittyvät usein meidän elämäämme blogin tuolla puolen sekä kiinnostuksen kohteisiimme siviilielämässä. Mukaan on mahtunut myös paljon hävytöntä palautetta, johon emme aio vastata. Elämme positiivisesta palautteesta ja negatiiviset palautteet on helpompi sivuuttaa kuin itkeä viikko. Olemme keränneet tähän blogiimme kysymyksiä, jotka ovat useimmiten esiintyneet seuraajiemme lähettämissä kirjeissä. Toki myös vastaamme niihin. Ajattelimme, että nyt on hyvä aika kertoa, keitä olemme, kun blogiuramme on jo ehtoopuolella. Ei ainakaan kukaan lopeta lukemista sen takia. Jos olet joskus pohtinut, keitä nämä mysteeriset ja komeat huumoriveljekset ovat, rukouksiisi on nyt vastattu. Nauti!

Mitkä ovat harrastuksenne blogiajan ulkopuolella? Pasi, 31 vuotta, Lohja

Valitettavasti, Pasi, blogi vie leijonan osan arjestamme, mutta pyrimme käyttämään ylijäämä minuutit tehokkaasti. Harrastamme yhdessä ja erikseen. Niko-Ville harrastaa enemmän fyysisyyttä vaativia lajeja ja Lauri harrastaa enimmäkseen lautapelejä, palapelejä, sudokuja sekä postimerkkien keräilyä. Joskus Lauri intoutuu heittelemään frisbeegolfia, mutta liikkuu kenttävälit Segwayllä. Yhteisenä harrastuksena voisimme pitää sulkapalloa. Se onkin kiva peli. Menemme aina into piukeana pelaamaan sulkapalloa, mutta yleensä jo ensimmäisen viiden minuutin jälkeen toinen suuttuu, (yleensä Lauri) mököttää (Lauri) ja joskus itkee (Lauri). Loput 55 minuuttia pelaamme hiljaa ja kiroilemme itseksemme. Suihkussa olemme kuitenkin taas jo ystäviä. Voittajaluonne on petollinen ystävä.

Oletteko muistaneet syödä ja käydä koulussa? Äiti, Evijärvi

Ollaan ollaan. Älä koko ajan soittele.

Vietättekö paljon aikaa yhdessä vapaa-ajalla, vai onko blogi vain peitetarina? Riitta, 45 vuotta, Kalajoki

Olemme mukana toistemme elämässä jonkin verran. Joitakin blogiajan ulkopuolisia yhteisiä projekteja ovat: kandidaatin tutkielma, musiikin tekeminen, Black Ops 3, illanvietot, kouluhommat, koulu, kesä työttömänä, kesä, sulkapallo, muut konsolipelit, syntymäpäivät, pulmapelit sekä sosio-konstruktivismi. Kaiken tämän ulkopuolella pyrimme kuitenkin antamaan aikaa myös läheisille sekä perheelle. Käymme nukkumassa yleensä kotona.

Oletteko hyviö pellaamaa codia? Nestori, 7 vuotta, Yli-Kiiminki 

Hyvästä en Nestori tiedä, mutta harjoittelemme ahkerasti. Ostimme juuri yhdessä Black Ops 3 pelin, jota tahkoamme yhdessä kaiken ajan, joka blogista ja muista aktiviteeteistä jää yli. Mukava saada palautetta myös nuorilta seuraajilta. Mukava huomata, että lukijakuntamme ikähaitari on näin suuri. Jatka sinäkin Nestori konsolipelien pelaamista, niin voit vielä tienata sillä elantosi vielä jonain päivänä. Lisäsimme myös unohtamasi kysymysmerkin kysymyksesi perään, olemmehan luokanopettajaopiskelijoita.

-Lauri ja Niko-Ville

Q&A – Boys slightly open the curtain of secrets

Thanks to the massive popularity of our blog, we have received a huge amount of questions in our mail. The questions are often about our personal life beyond the blog and about our interests in civilian life. There has also been some shameless feedback, which we are not going to answer. We live from the positive feedback and it’s easier to ignore the negativity than cry for a week. In this blog we have collected the most frequently asked questions that we have received in the letters. And of course we will also answer them. We thought that now it would be a good time to tell you who we are, now that our blogger-career is soon to be over. At least at this point no one is going to stop reading because of that. If you have ever wondered, who these mysterious and handsome humor-brothers are, your prayers have now been answered. Enjoy.

What are your hobbies outside blogging? Pasi, 31 years, Lohja

Unfortunately, Pasi, blogging takes a huge piece of our time but we try to use our extra minutes efficiently. We have mutual and personal hobbies. Niko-Ville likes more physical  sports and Lauri mostly plays boardgames, puzzles, sudokus and collecting stamps. Sometimes Lauri gets inspired to play frisbeegolf, but moves around with a Segway. Our mutual hobby is badminton. It’s a nice game. We are always excited when we go to play but in five minutes other one get’s pissed (usually Lauri), sulks (Lauri) and sometimes cries (Lauri). Rest of the 55 minutes we play quietly and swear under our breath. But in the shower we are back to being friends. Competitive nature is not an easy friend.

Have you remembered to eat and go to school? Mom, Evijärvi.

Yes yes. Stop calling all the time.

Do you spend much time together in you freetime, or is the blog just a cover-story? Riitta 45 years, Kalajoki

We are involved in each other’s lives a little. A few projects outside the blog are: bachelor degree, making music, Black Ops 3, night outs, schoolwork, school, jobless summer, summer, badminton, other console games, birthdays, puzzles and social construvism. Outside all this we try to spend time also with our friends and family. We usually sleep at our own homes.

Are good at playing cod? Nestori, 7 years, Yli-Kiiminki.

I don’t know about good, Nestori, but we are practicing hard. We just bought Black Ops 3, which we are playing together all that time, which is left after the blog and other activities. It’s nice to have feedback also from younger followers. Nice to notice, that our readers age range is so wide. You keep training those console games, Nestori, and someday you can earn you living by doing it. We also added the question mark that you forgot in your question, after all, we are studying to be teachers.

-Lauri and Niko-Ville

tiistai 10. toukokuuta 2016

My year in Lapland

Here's a short video about my year in Lapland. It's been fun!


Moi, moi!

Meeri
International Student Ambassador 2016

P.S. I got a job for the summer!

torstai 5. toukokuuta 2016

Marimekko Home Fall-Winter 2016

Every now and then I work as a fashion editor's assistant. 

Last week all PR agencies in Helsinki arranged events, where they introduced upcoming fashion collections. I had a chance to visit Marimekko's model apartment in Helsinki. 
The whole apartment was decorated with their new fall/winter 2016 home collection. I made this video so you all can have a glimpse of what's coming...


 The collection was full of beautiful new prints, but also all the old classics were still "alive and kicking"! 

Marimekko is one of Finland's most known brands globally.

Happy Ascension day everybody!  

tiistai 3. toukokuuta 2016

Muutoksen tuulet



Kevät on ihanaa aikaa. Kevät on uudistumisen aikaa. Vaikka mulla vuosi alkaa aina syksystä, on kevät silti aivan oma lukunsa. Ehkä se on jollain tietyllä tavalla valmistumista syksyyn.

Kevät tuo aina mukanaan uusia asioita. Ihan niinkuin kesän eka uintireissu riisuu päältämme talviturkit, lähtee meidän päältämme talvitakit ja saappaat varastoon odottamaan tulevaa talvea. Ikäänkuin auringonsäteet poistaa harmaan kerroksen päältämme ja luo ihan uutta energiaa puuhastella asioita. Ainakin omalla kohdalla sen huomaa, että keväisin kiinnostaa tehdä uusia kiinnostavia asioita. Sitä odotellaan kesän ekaa uimareissua jännityksellä ja sitä ensimmäistä heittäytymistä järveen ja keväällä ikäänkuin heittäydytään jännittäviin uusiin seikkailuihin. Keväässä yleensä uuden alkuja tapahtuu kesän kynnyksellä, kun opinnot loppuvat, valmistutaan ammatteihin ja painetaan valkolakkeja päähän tai ihan vaan aloitetaan uudet kesätyöt opiskeluiden lomassa. Tuulet puhaltavat ja sitä ottaa yllättävän rohkeitakin askeleita uuden edessä.

Koen, että elämänmuutosten ei tarvitse olla mitenkään dramaattisia tai suuriakaan, jotta niillä on isoja vaikutuksia. Aion hieman raottaa omia muutoksia, mitä olen viime aikoina työstänyt ja mitä tuleman pitää.

Tänä keväänä olen aloittanut keväisiä muutosremppoja monella eri tavoilla. Ensiksikin muutosprojektini on alkanut aika villillä kodin raivaamisella, josta kohuttu Kon Marikin olisi aivan kauhuissaan. Olen järjestelmällisesti käynyt lävitse kotini jokaisen kolon, nurkan, kaapin sekä kaapinalusenkin ja kysynyt itseltäni "Tarvitsenko tätä todella? Tulenko toimeen ilman tätä?" Ihmeen vapauttavaa ja keveyttävää. Mukavinta hommassa on ollut se, että kysyy tuttavilta onko tavaroille tarvetta tai kuljettaa ne kierrätykseen niitä tarvitseville. (Facebookin Roskalava-yhteisö on loistava keksintö tällaiseen projektiin!) Raivaaminen ja karsiminen tuo oikeasti hyvän, seesteisen mielen ja tuottaa muutoksia omaan ajatteluun, sillä tavoin, kun miettiin kuinka selvitä minimalistisemmalla tavalla ja tarvitseeko sitä olla niin materian ympäröimänä.

Toisekseen olen haastanut itseäni entistä enemmän kokeilemaan ja yrittämään uutta keittiön saralla. Varsinkin keveämpi kasvisruokavalio on ollut hyvin tervetullut muutos. Uusien reseptien etsiminen ja testaaminen on haastanut itseäni ajattelemaan ja katsomaan jääkaapin sisältöä ihan eri tavalla, etenkin sillä tavalla kuinka hyödyntää eri ainesosia mitä mielenkiintoisimmilla tavoilla ja ettei hävikkiruokaa pääse syntymään.

Päätin kodin suursiivouksen myötä tehdä pienen "siivouksen" myös itseeni. Aion ottaa osaa somessa pyörineeseen OFFLINE-haasteeseen, jossa tietotekniikka ja älypuhelimet suljetaan kello 22.00-07.00 välille. Tällä pyritään siihen, että saataisiin levollisemmat ja riittävämmät unet, koska älylaitteiden valon sanotaan rasittavan aivojamme, silmiämme ja vaikuttavan suuresti uneen. Älylaitteiden suurkuluttajana arjessa uskon tämän haasteen olevan erittäin tervetullut tähän toukokuuhun. Tästä tiistaista lähtien aion olla offline ja myös vähentää päivisin älylaitteiden tarpeetonta käyttöä. Katsotaan miten somettajan käy. Raporttia tulossa ensi kerralla!

Aurinkoa ja mukavia muutoksen tuulia jokaisen kevääseen!

Emmi



torstai 28. huhtikuuta 2016

Kevään viimeinen rutistus

Makaat sängyllä pimeässä huoneessa miettien hukkaan heitettyä syksyä ja talvea. Niin paljon aikaa niin vähän tehtyjä asioita. Yrität piristää mieltäsi lähtemällä ulos kävelylle. Kuitenkin kevät auringon säteet porautuvat kalloosi halpojen väärennös Raybänieni lävitse, joiden linssejä ei ole polarisoitu. Palaat takaisin sisälle ja peität ikkunasi pimennysverholla. Lukuvuoden epäonnistumiset kaappaavat mielesi kuin pahikset Liam Neelsonin perheen. On taas loppurutistuksen aika!

Jo kolmatta vuotta jätät kaikki kouluhommasi kevään viimeisille viikoille, päiville, tunneille. Säästät viimeisen englanninkielisen blogistekstin viimeiseksi, koska et tiedä, miten sudenkuoppa kirjoitetaan englanniksi. Olisiko se wolfhole? Et ota riskiä. Mieluummin stressaat kuukauden kuin yhdeksän. Tällä kertaa tehtävä ei ole yhtä helppo kuin muina vuosina. Viimeinen kuukausi on kuorrutettu harjoittelulla. Voihan perhana, Tompan Cruisekin sanoisi.

Harjoittelupäivät venyvät JOPA kahdeksan tunnin mittaisiksi eli käytännössä teet normaalia työpäivää. Olet koko ajan uupunut, ahdistunut, väsynyt ja mietit, että tätäkö työelämä on. Työt eivät lopu koululla vaan askartelet yön pikkutunteina kotona kellonaikadominopeliä. Olet kuitenkin niin nakkisormi, että leikkaat syvän viiltohaavan etusormeesi ja joudut viettämään koko yön LKS:llä. Aamulla ahdistustasosi saavuttaa maksimin, koska suurin osa oppituntisuunnitelmista ovat levällään eikä mitään ole suunniteltu loppuun. Lisäksi sormestasi tulee vieläkin verta.

Onneksi aamun ensimmäinen tunti on suunniteltu, mutta koska suunnittelit sen väsyneenä, se on täynnä ansoja ja sudenkuoppia, joihin väistämättä putoat koko ajan. Olet hukassa kuin pikkupoika kauppakeskuksessa ja kuulet jo nimeäsi huudeltavan infopisteellä. Loput neljäkymmentä minuuttia yrität saada kuriin holtitonta luokkaasi. Epäonnistut.

Siirryt märisemään opiskelijatupaan, jossa ystäväsi kehuvat sinua, ulkonäköäsi, oppituntejasi, pyyhkivät kyyneleesi ja nostavat sinut pystyyn. Olet valmis seuraavaan oppituntiin, joka näyttääkin alkaneen jo kymmenen minuuttia sitten. Kotiin päästessäsi otat itseäsi niskasta kiinni, ja muistutat itseäsi viimeisen kuun hurmoksesta. Ryhdyt hommiin kuin myyrä, sokeasti etsien ulospääsyä kaivamastasi kuopasta

Saat puskettua 123 sivuisen esseen, etsit lähdekirjallisuutta, kirjoitat portfolioita, oppimispäiväkirjoja ja annat kurssipalautetta. Myös harjoittelussa alkaa kulkemaan. Oppituntisi lähentelevät pedagogiikan timantin terävintä kärkeä. Oppilaat rakastavat sinua. Lohdutat muita opiskelijatuvassa. Kunnanjohtaja tarjoaa sinulle kaupungin avainta. Olet liian nöyrä ottamaan sen vastaan. Kirjaston eteen kuitenkin pystytetään massiivinen, pronssivalettu omakuvasi, jossa lukee: #kovatyöpalkitaan.

Kevään auringon säteetkään eivät enää haittaa, ostit polaroidut lasit. #kovatyöpalkitaan

Niko-Ville ja Lauri

tiistai 26. huhtikuuta 2016

Arktinen ajelu - Arctic Roadtrip

Arktinen ajelu

Viime syksynä aloitin kansainvälisen ja vertailevan oikeustieteen opinnot maisteriohjelmassa erikoistuen arktiseen lakiin ja hallintoon. Kevätlukukaudella en paljon muuta olekaan opiskellut kuin arktisen alueen asioita; arktisia lakeja ja hallintoa, sopimuksia, ympäristöasioita, kansoja ja kulttuuria, uhkia ja mahdollisuuksia, turvallisuutta, strategioita ja suunnitelmia.


Arktisuus on ollut vahvasti läsnä muuallakin kuin koulussa. Tammikuussa Rovaniemellä vallitsi varsin arktiset olosuhteet, kun lämpötila laski alle -30°C. Kurssien lisäksi olen pyörinyt Arktikumissa sekä Arktisessa keskuksessa ja osallistunut useaankin arktiseen seminaariin, merkittävämpänä helmikuussa Oulussa järjestetty Fulbright Arctic Symposium. Jopa kuntosalini on nimeltään Arctic Gym. Olin siis jo valmis tutustumaan vieläkin arktisempaan ympäristöön. Niinpä suuntasimme volvolla kohti pohjoista.

Lauantaina ajoimme Rovaniemeltä Utsjoen Rastigaisa-baarin kautta Nuorgamiin, jossa meidät otettiin vastaan perinteisin suomalaisin menoin: sauna lämpimänä, kalatarinoita ja tuoretta kraavattua rautua ja taimenta tunturista sekä mukanamme tuomaa hirvenlihaa pöytään, mahtavaa! Ja riekot sen kuin päkättivät.


Seuraavana päivänä jatkoimme matkaa pohjoiseen: kävimme Norjan puolella ajelemassa Pohjoisen jäämeren rannalla Tanan Torhopissa asti. Illemmalla palattuamme Nuorgamiin kävimme tuntureilla Pulmankijärven ympäristössä ihmettelemässä maailman menoa. Aikamoisia maisemia, poroja ja kettukin! Yö menikin sitten leijonanpentujen temmellystä seuraten, tai no ainakin yritin, kunnes uni vei voiton.

Maanantaina lähdimme Varanginvuonon perukalle tutustumaan merisaamelaisten historiaan Varangerbotnin museoon, Várjjat Sámi Musea. Aurinko paistoi, eivätkä ruuhkat paljoa haitanneet. Suloinen paikka. Päälle söimme kunnon ruoka-annokset viereisessä Trattoria Caprissa ja kävimme vielä Tenon kylän, Tana Bru, hopeakaupassa.


Tänään kirjoitan tätä blogitekstiä autossa matkalla takaisin Rovaniemelle.  Pysähdyimme juuri Siidassa, saamelaismuseossa ja luontokeskuksessa Inarissa, joka oli kyllä kiehtova, ehdottomasti käymisen arvoinen paikka. Sana siida on pohjoissaamea ja se tarkoittaa lapinkylää tai porokylää sekä elinpiiriä sen sisällä. Retkemme alkaa siis tulla päätökseen, mutta näitä valokuvia kyllä kelpaa katsella myöhemminkin. Jos et vielä ole retkeillyt arktisilla alueilla, suosittelen!

Moi, moi!

Meeri



Arctic Roadtrip

Last September I started my studies here at the University of Lapland specializing in Arctic Law and Governance. This spring I have concentrated almost only in Arctic studies dealing with treaties, environmental issues, indigenous peoples, security, strategies and plans etc.

In fact, my whole life has become quite Arctic. In January we had Arctic temperature of -30°C in Rovaniemi. Besides Arctic lectures I have been wandering at Arktikum and the Arctic Centre as well as attended several Arctic seminars like the Fulbright Arctic Symposium Oulu in February. Even the Gym I work out at is called Arctic Gym. You could say that I was ready to take this Arctic thing a step further and head up North.


On Saturday we drove from Rovaniemi via Bar Rastigaisa in Utsjoki to Nuorgam, where we were welcomed in a traditional Finnish way: sauna was warming up, fishing stories with fresh and salted brown trout and arctic char we served as well as the elk meat we brought with us. And the willow ptarmigans had their own stories to tell.

The next day we continued to North. We drove to the Norwegian side until the coast of the Arctic Ocean somewhere in Torhop, Tana. Later as we returned to Nuorgam we went driving on the mountains around the lake Pulmankijärvi. What a landscape with reindeers here and there and a fox as well! At night we watched the U18 icehockey World Championship final game but, to be honest, I slept most of it.

On Monday we went to the innermost part of the large Varangerfjord to see the Varanger Sámi Museum in Varangerbotn. The sun was shining and there were no traffic jams. What a sweet place. Then we had some tasty lunch at the local Trattoria Capri and drove to a Silver Shop in Tana Bru.


Today I am writing this blog in our car on the way back home to Rovaniemi. We just stopped at Siida, the Museum of Sámi Culture and Arctic Nature in Inari, a fascinating place, definitely worth visiting. The word siida is North Sámi, and it means a Lapp village or a reindeer village and the neighborhood in it. So our roadtrip is coming to its end. Fortunately I have a lot of great pictures to share. If you have not yet gone all Arctic like I have, I recommend!





Meeri

torstai 21. huhtikuuta 2016

Flowers - mietteitä mietelauseista

Rakastan mietelauseita ja inspiroivia ajatelmia, mutta joskus ne saattavat johtaa harhaan.

Kaikessa ei ole pakko nähdä hyvää ja kaunista, koska kaikessa sitä ei vain ole. 



Kukkasia ja iloa päiväänne 
(ja kykyä erottaa toisistaan hyvät ja vaan ihan puhtaasi ikävät ja pahat asiat)

-Janica G

tiistai 19. huhtikuuta 2016

Tanssi tyttö tanssi



Palataanpa muutama päivä ajassa taaksepäin lauantaisiin Juhannustansseihin. "Ai muutama päivä? Juhannustahan tanssittiin melkein vuosi sitten, sanoivat ystäväni tänään." Ehei, mie kävin kuulkaas Juhannustansseissa viime lauantaina - ja voi kuinka mie tanssinkaan ja helmani hulmusivat!

Vuosittain huhtikuussa päästään kaivelemaan talviteloilta kukkamekot ja tanssikengät, sipaisemaan punaa huuliin ja nappaamaan kukat rinnuspieliin. On Juhannustanssien aika. Tunnelma ennen tansseja on lähes käsin kosketeltavaa asiaankuuluvine kukkamekkoralleineen. Mikä voisikaan olla parempi ajankohta tansseille kuin kurjanharmaan huhtikuu, kun puhtaan valkea lumipeite väistyy ja alta paljastuu hiljalleen kevääseen heräävä Rovaniemi? Mieli kääntyy välittömästi kohti kesää, vaikka ilma sanoisi mitä tahansa.

Perinteikkäät, Tao Ry:n, Revontulitanssijoiden ja Ravintola Valdemarin yhteistyössä järjestämät, Juhannustanssit viettivät lauantaina kymmenettä vuosipäiväänsä ja tantsuihin oli saapunut taas tanssilavallinen kauniita tyttöjä kukkamekoissaan ja komeita miehiä ruseteissaan. Illan tanssihuumasta saimme nauttia koko tuvan voimin, jossa ainakin omasta mielestäni paikan autenttisuus näyttelee suurta pääosaa. Illan kulusta vastasi rytmien lisäksi myös Revontulitanssijoiden tanssiopit, joilla pääsi hurmokseen mukaan ja sai arvokasta knoppitietoa tulevia tanhuja varten.

Itselleni tanssit olivat jo kolmas kerta ja joka ikinen kerta tapahtuma on saanu jalkani rakkuloille, mutta mieleni korkealle. Tänä vuonna vauhtia iltaan antoi kolme, siis KOLME, eri tanssittajabändiä, joiden skaala oli folkista bluesiin ja punkista rillumareihin. Ja tietenkään vauhdin hurmaahan ei illasta puuttunut! Tanssitaitoa ei itseltäni tahdo oikein löytyä, mutta fiilistä ja tahtoa sitäkin enemmän - ja sehän riittää! 

Tanssit ovat niittäneet kuuluisuutta ja tehneet vaikutuksen ohikulkeviin, sattumalta kaukaakin, saapuneisiin ihmisiin. Sen pienen alkushokin jälkeen, että keskellä harmainta huhtikuutako pitäisi juhlia juhannusta, on tanssinhurma vienyt heidätkin mukanaan ja taskussa maailmalle on lähtenyt lämpimät muistot ja polte päästä tansseihin uudestaan.  

Tanssikenkiä voi ja kannattaa alkaa jo kiillottelemaan ensi vuotta varten - ne ovat pian taas täällä! Tästä (KLIK!) voit päästä fiilistelemään Juhannustanssi tunnelmaa musiikin muodossa muutaman vuoden takaisen esiintyjän voimin! Nähdäänhän ensi vuonna tanssinpyörteissä?


Mukavaa viikkoa toivottelee

Emmi