tiistai 28. maaliskuuta 2017

Voitolla työhön

Suuri osa opiskelijoista viettää kesänsä töiden parissa, turvaten tulevan opiskeluvuoden taloutensa. Keväisin opiskelijoilla onkin edessään kesätöiden ja harjoittelupaikkojen haku. Töiden hakeminen on aikaavievä ja raskaskin prosessi, etenkin sen ollessa jokavuotinen murheenkryyni meille opiskelijoille. Nyt on jo maaliskuun loppu, joten valitettavasti monet yritykset ovat täyttäneet kesätyöpaikkansa. Älä kuitenkaan vaivu synkkyteen, kyllä osaaville ja tekeville tyypeille työtä löytyy. Mie keräsin muutaman vinkin teille, jotka olette vielä vailla töitä.


Tunnista oma osaamisesi. Työhakemukseen ei kannata kirjoittaa: "Olen reipas ja vastuullinen työntekijä", sillä niin kirjoittavat kaikki 200 muutakin hakijaa. Pohdi, mitä oikeasti osaat, missä olet oppinut nuo taidot ja miten nuo taidot ovat hyödyksi työssä, johon haet.

Opettele kertomaan osaamisestasi myyvästi. Kerro miksi olisit hyvä työntekijä juuri heille. Älä kirjoita hakemukseesi tyhjiä korulauseita, vaan osoita miksi olet oikea valinta hakemaasi työhön. Kerro hakemuksessa, miten sinä, sinun osaamisesi ja asenteesi hyödyttävät firmaa, johon haet. Mikäli tunnet tyyppejä, joka ovat unelmiesi alalla töissä, kysy vinkkejä hakemuksen kirjoittamiseen. Yksi kliseinen, mutta erittäin toimiva vinkki on myös se, että räätälöit hakemuksen juuri hakemaasi työpaikkaan. Rekrytoijat lukevat päivästä toiseen "olen positiivinen tiimityöntekijä" -hakemuksia, älä ole yksi näistä hakijoista.

Verkostot. Kyllä, kuulet verkostojen tärkeydestä nykyään kaikkialla ja kyllä verkostot ovat tärkeitä kaikkialla. Tätä maailmaa pyörittävät suhteet ja verkostot. Suuri osa työpaikoista on valitettavasti piilossa. Kasvata siis verkostojasi. Mitä enemmän omaat kontakteja työelämään, sitä paremmat mahdollisuudet sinulla on unelmatyöhösi. 

Opettele sosiaalisia taitoja. Mikäli kanssasi on helppo olla, olet mukava ja kiinnostava, työpaikka on varmemmin sinun kuin sosiaalisesti kömpelön kanssahakijan. Ugly truth.
Lisäksi rekrytoijat painottavat hakijan asennetta ja motivaatiota. Loistava asenne ja työmotivaatio voivat korvata jopa puuttuvan osaamisen ja hyvän asenteen tulisikin näkyä kaikkialla työhakemuksessasi.

Ei ole yhtä tapaa onnistua työnhaussa. Kuitenkin yhtenä tärkeimpänä asiana matkalla kohti unelmien työpaikkaa on itsensä kehittäminen. Opettele uusia asioita, lue, tee vapaaehtoistyötä, kirjoita, osallistu seminaareihin. Tällä tavoin olet jokaisessa hakemuksessa hieman parempi kuin edellisessä.


Tsemppiä työnhakuun täältä Prahan keväästä!
-Mirka

torstai 23. maaliskuuta 2017

Kohti digitaalista paratiisia

Opintojeni alusta alkaen opettajat ovat kehottaneet meitä osallistumaan omalla ajallamme erilaisiin muotoilukilpailuihin sekä yritysyhteistyössä järjestettäviin muotoiluhaasteisiin, ne kun opettavat lyhyessä ajassa paljon enemmän kuin mitä luentosalissa istuessa voi oppia. Aiemmat haasteet eivät ole juurikaan saaneet allekirjoittanutta innostumaan, mutta tällä viikolla se sitten iski, yliopiston sähköpostiin tipahtanut viesti aiheenaan ”Towards Digital Paradise Design Challenge”. Vuorokauden mittaisen haasteen järjesti muotoilutoimisto Skandal Tecnologies ja haasteessa keskityttiin Ambient Communication -teemaan. Kuinka viestintää ja tiedonkulkua voidaan toteuttaa visuaalisesti? Miten välittää tietoa julkisissa tiloissa ilman sanoja? Kuinka osallistaa tilan käyttäjät? Miten tehdä näkymättömästä näkyvää?


Aihe tuntui vievän mukanaan täysin ja olisin voinut kuunnella Skandal Technologiesin toimitusjohtajaa tuntikausia. Alkubriiffauksen jälkeen oli kuitenkin ryhdyttävä töihin, aikaa konseptien suunnittelulle ja esityksen valmistelulle oli vain 24 tuntia. Ryhmääni kuului yksi luokkatoverini, yksi kolmannen vuosikurssin teollisen muotoilun opiskelija sekä yksi VTT:n työntekijä. Ja näistä sekaryhmistä löytyikin koko haasteen kantava voima – uusiin ihmisiin tutustuminen ja sen myötä uusien ajatusten syntyminen.


Nyt, muutama tunti haasteen loppumisen jälkeen, fiilis on väsymyksestä huolimatta hyvä. Voittoa ei meidän ryhmälle tullut, mutta uusia kokemuksia sitäkin enemmän. Yhteen vuorokauteen mahtuu näköjään järjettömän paljon – niin innostusta, naurua, hulluja ideoita, kiirettä, itsensä haastamista, epätoivon hetkiä, jännitystä sekä heittäytymistä. Opin myös itsestäni valtavasti ja erityisen tärkeää oli huomata, kuinka hankalaa minun oli keskittyä ja pysyä luovassa mielentilassa väsymyksen painaessa päälle. Ja mikä parasta, ensimmäistä kertaa pääsin osallistumaan aitoon muotoiluprosessiin, aina siitä luovan hullusta aivoriihestä valmiin konseptin esittämiseen asti.

Yhden opintopisteen ja uusien kokemusten lisäksi haasteesta saatiin myös suklaapalkinto

-Johanna

//


Yesterday I took part in 24 hour design challenge called ”Towards Digital Paradise” and the theme was about Ambient Communication. The challenge was arranged by Skandal Technologies and our objective was to develop a concept about the theme and its touchpoints.

Now, few hours after the challenge, I feel happy but tired. My team didn’t win the challenge but I got to know a lot of new people and gained new ideas. I also learned a valuable information about myself, how it was difficult for me to stay focused and creative when tired. And the best part was that for the first time ever I got to participate in a real design process, from the crazy creative brainstorming to visualizing the final concept.

-Johanna

tiistai 21. maaliskuuta 2017

Onko tulevaisuuden työnteko alustoissa?


Osallistuin jokunen viikko sitten mielenkiintoiselle opintojaksolle, jossa pohdittiin jakamistaloutta ja sen oikeudellisia ulottuvuuksia. Jakamistalous on uudehko ilmiö, jossa pyritään siihen, että hukkakäytöllä olevia resursseja voi jakaa niitä tarvitseville korvausta vastaan. Ajatuksena on se, että tavaroita voi vuokrata, lainata tai jopa jakaa omistamisen sijaan. Tunnetuimmat esimerkit jakamistaloudesta ovat varmaankin Uber ja Airbnb, jotka ovat näkyneet runsaasti julkisuudessa myös täällä koto-Suomessa. Vaikka opintojakson tarkoituksena oli keskittyä jakamistalouden oikeudelliseen ulottuvuuteen, kuten erilaisiin sopimusmalleihin, työntekijän asemaan, veroihin ja vastuukysymyksiin, herätti se paljon laajemmallekin meneviä ajatuksia.

Jakamistalous ei ole vakiintunut termi, ja tietyistä sen ulottuvuuksista voidaan käyttää myös nimitystä alustatalous. Ne eivät kuitenkaan ole synonyymejä, vaan alustataloudessa on kysymys tavasta tarjota erilaisia hyödykkeitä. Alustoiksi voi nimittää sovelluksia, kuten Airbnb ja Uber, jotka tarjoavat siis alustan jakamistalouden harjoittamiseen. Erityisen paljon ajatuksia herätti mahdollisuus hyödyntää alustoja työnteossa. Esimerkiksi Uberin listoilla oleva kuski voi ansaita kuljettamalla ihmisiä paikasta toiseen. Sovellus nimeltä Treamer taas pyrkii yhdistämään työtä tarjoavan ja palveluksia tarjoavan tahon. Sen kautta voi löytyä apukäsiä esimerkiksi muuttamiseen tai siivoamiseen. 

Alustatalouden kehittyessä erilaisten palveluiden tarjoaminen voi ulottua yksinkertaisista palveluksista yhä monipuolisempiin ja ammattitaitoa vaativien palveluiden tarjoamiseen. Työsuhdetta alustatalouden toimijan ja alustantarjoajan välillä ei kuitenkaan synny, kuten ei myöskään palveluja tarjoavan ja palveluja ostavan tahonkaan välillä. Kysymys on siis eräänlaisesta pienyrittäjyydestä, jossa palveluita alustan kautta tarjoava työllistää itse itsensä. Yksinyrittäjyys on Suomessa jo nyt erittäin yleistä, sillä yli puolet Suomen Yrittäjien jäsenistä on sellaisia. 

Jos alustalous tulee yleistymään ennustusten mukaisesti, tulevat vaikutukset olemaan valtaisat. Aloilta, joilla on perinteisesti toimittu vakituisessa työsuhteessa, voitaisiin siirtyä johonkin, jolla ei oikein ole vielä edes nimitystä. Voisiko tällaisesta käyttää esimerkiksi nimitystä alustayrittäjä?

Muutos tulisi muuttamaan käsitystämme työ- ja vapaa-ajasta. Se tulisi melko varmasti heikentämään työn ehtoja, sillä alustatalouden toimijoilla ei ole takanaan ay-liikkeitä. Pahimmillaan työ voi muuttua silpuksi vailla mahdollisuutta sosiaaliturvaan. Alustojen ylläpitäjät rikastuvat rojalteilla köyhien tapellessa pätkistä.

Toisaalta alustatalous voi lisätä vapautta, uusia innovaatioita ja luovuutta. Samalla se poistaa yhden suuren resurssin hukkakäytön: ajan. Väittäisin, että monessa kahdeksasta neljään työpaikassa on runsaasti tyhjäkäyntiä, josta voitaisiin päästä eroon. Tuottavuus ja vapaa-aika voisivat lisääntyä. Voi toki olla, että alustataloudessa on kyse marginaali-ilmiöstä, ja se tulee säilymään tapana tienata satunnaisia lisätuloja päätyön ohella. Aika näyttää.

- Matias

torstai 16. maaliskuuta 2017

New Peruvian heroes

It's already mid-March which means that I only have two weeks left here with m practise before returning back to Finland and to Rovaniemi. Back to the normal things. A different world without plenty of things I have learned to live with here. But every story has an ending - and my practise here does not make any exemption. But let's not get too melancholic - not yet anyway. The glass is half full and I still have two weeks to enjoy all the noises, smells and feelings of this wonderful country which now - as I see it - has a very special place in my heart.

After work and after returning home I quite often go the the campus of PUCP-university. The abbreviation PUCP stands for Pontificia Universidad Catolica del Peru, i.e. a Catholic University of Peru, Not only is this University close to my place but also ranks either first or second when comparing academically - so it's quite prestigious to say the least. This week has been very busy at the campus area as the University students return from their holidays. And of course there are a lot of newcomers too. In the campus area there is a nice bookshop - which surprisingly enough does not sell only scientific books but fiction as well. Not to forget about Manga comics! Despite the fact that I have my luggage allowance already at its limits I have bought some books from this store. The latest purchase was a book Nuevos héroes peruanos written by Daniel Córdova.

Daniel Córdova Cayo is a Peruvian economist and in his book "The new Peruvian heroes" he gives the reader an insight view of those Peruvians who have struggled out of the poverty by the means of small scale entrepreneurship. The voice heard in this book is of those interviewed, regular Peruvians with usually low socioeconomic status. By hard work and applicable attitude they have managed to break the vicious circle of poverty. What I like about this book and the stories is that it does not give any fairy tales how to get instantly from "rags to riches". On a contrary, most of the persons (mostly women) interview still today have some difficulties to make the ends meet. But what is more important than money, the idea of small scale entrepreneurship has given them a feeling of autonomy. Another part of this fascinating books is a story of Mibanco - a Peruvian private bank which offers financial services to very small business, la microempresa. With the help of Mibanco many small scale entrepreneurs have managed to find finance with remarkably lower costs and securities.

Being here in Peru has sometimes felt like a jump back in time - to Finland as I knew it some 30 years ago in the 1980's. The use of cash money is still very common. It's more than advisable to make sure that you have enough coins with you to pay the small services. Another quite interesting feature is the amount of people working in the shops and markets. Shop assistants and hence the service is never too far away. Peru also has quite a notorious reputation being a number one country in money counterfeit. It's more that common that your banknotes will be carefully checked whenever dealing with cash money. 

It's 5.30 am here and another hot and sultry day is ahead. During the 10 weeks I have already spent here the midday/afternoon temperature has very rarely fallen below +30 degrees Celsius. Usually - or so I have been told - the summertime here is not this hot. Maybe it's the global warming, maybe El Niño is coming back. However the inner parts of Peru, La Sierra, is in the state of emergency in many parts because of torrential rains and rapid flows which have caused a lot of damage and loss of life. I don't usually rise this early but was given the advise of water shortage after 6 am - so better take that shower now. After that a refreshing breakfast with Peruvian coffee and fruits. Still got that two weeks to enjoy this. 


Police officers with motorbikes - a common sight in the streets of Lima. Surprisingly many female police officers choose to ride motorbike on their duty. Well done!

Start of the new study term. Please keep it quiet - your friends are studying.

Advertising local fish dish - ceviche -  in San Juan de Miraflores. 

An ad-hoc catwalk in Barranco. The very stylish district of Lima.







tiistai 14. maaliskuuta 2017

Kielimuureja ja kulttuurishokkeja

Kuukausi täynnä Prahassa. Aluksi ei juuri ollut kulttuurishokista tietoakaan, mutta kuukauden aikana on tullut vastaan jos jonkinlaista minimaalista shokin poikasta, niin hyvässä kuin pahassakin. Enemmän kuitenkin hyvässä.

Otappa tästä neuvosta vaari, ja ilmoittaudu saksan, ranskan tai vaikkapa espanjan kurssille. Opiskele kieliä, niitä ei vain voi osata liikaa. Kaikkialla kun ei puhuta sitä maailmankielenäkin tunnettua englantia. Käytiin tottelevaisina kansalaisina näyttäytymässä ulkomaalaispoliisille eilen ja edes siellä ei taipunut englanti. Ja uskokaa pois, kun tsekin kielen taito on tasolla "dopry den" ja "dekuji", on välillä tullut sukellettua lievään epätoivoon kielimuurin taakse.

Pro tip: Mikäli olet lähdössä vaihtoon maahan, jossa tiedät puhuttavan huonosti englantia, suosittelen vahvasti opiskelemaan hieman kohdemaan kieltä etukäteen.

John Lennon Wall, Praha
Hävettää myöntää, mutta mie vähän kaipaan minun rajatonta nettiliittymää puhelimeen. Kyllä, taidan olla sen verran pullamössönuori, että 1GB nettiä kuukaudessa aiheuttaa lähinnä lievää kärsimystä. Lisäksi kielimuuri ja minimaalinen nettiliittymä ovat maailman huonoin yhtälö, kun harhailet jossain päin Prahaa etsien lähintä metroa, ilman google mapsia, koska nettisi ei vain riitä sen käyttämiseen.

Positiivisessa mielessä kulttuurishokki on kävellyt vastaan muun muassa kauppareissuilla ja pubeissa. Tiedätkö sen tunteen, kun ostat viikon eväät kaupasta ja maksat siitä vaivaiset 15 euroa. Tai käyt kaljalla ja aamulla ei itketä tiliotteen katsominen. Suomalaisena et välttämättä tiedä. Hintatasoltaan tämä paikka on opiskelijan kukkarolle enemmän kuin ihanteellinen.


Kaiken kaikkiaan kuitenkin kielimuuri ja kulttuurishokki ovat positiivisia asioita. Se, jos jokin on opettavaista, kun kaupan täti päättväisesti höpöttää sinulle tsekiksi, vaikka kuinka yrität ilmaista ymmärtämättömyytesi. Seuraavalla kerralla jo ymmärrät heidän kysyvän bonuskorttisi perään. Kyllä, bonuskortteja ei päässyt karkuun edes täällä.

-Mirka



torstai 9. maaliskuuta 2017

Salirakkautta

Vaikka viimeksi kirjoitin siitä, kuinka vaikeaa minun on ollut sopeutua Rovaniemelle, on täälläkin yksi paikka, jossa tunnen olevani kotona. Nimittäin kuntosali. Olen aina ollut liikunnallinen ja lapsena suosikkiharrastukseni olivat ratsastus ja tanssi. Ratsastus jäi ennen yläastetta, mutta tanssi pysyi mukanani pitkään - aina siihen asti, kun valmistuin sosionomiksi ja muutin Tampereelta Kajaaniin. Tanssilajeista olenkin harrastanut niin showtanssia, street tanssia, balettia kuin tankotanssiakin ja toivon kovasti pääseväni tulevaisuudessa jatkamaan rakasta harrastusta. Minustahan itseasiassa piti tulla tanssinopettaja, mutta 16-vuotiaana todettu polvieni rustonpehmentymätauti torppasi haaveet tanssijan urasta. Kuntosaliin puolestaan hurahdin Kajaaniin muutettuani ja sillä tiellä ollaan edelleen.


Olinkin viime syksynä erittäin innoissani, kun luin Lapin korkeakoululiikunnan Sporttipassista. Kyseisellä passilla pääsee harrastamaan niin ryhmäliikuntaa, erilaisia palloilulajeja kuin kuntosalitreeniäkin, joiden lisäksi passilla saa alennusta myös esimerkiksi joogasta, uinnista ja kiipeilystä. Täältä näetkin, mitä kaikkea voit Rovaniemellä Sporttipassilla tehdä. Ja mikä parasta, Sporttipassin hinta koko lukuvuodelle on vain 35 euroa.


Kouluhommien, kotona reissaamisen ja kaiken muun ohella salitreenille jää usein aikaa vain yhtenä päivänä viikosta. Otankin siitä päivästä aina kaiken irti. Salilla puntteja nostellessa ajatukset siirtyvät vain ja ainoastaan siihen ja kunnon hikitreeni on itselleni hyvä tapa nollata stressaava arki. Omaa kehitystä on mielenkiintoista seurata ja mikään ei voita sitä tunnetta, kun jaksat yhden toiston aiempaa enemmän. Rovakadulla sijaitsevasta Gym Everybodysta onkin tullut tärkeä osa opiskelija-arkeani ja melkeinpä sen jo salille mennessään tietää, ketkä siellä kyseisenä päivänä kanssani treenaavat.


Mukavaa hiihtolomaa! Muistakaa levätä ja liikkua sopivassa suhteessa ja nauttia juuri siitä lajista, joka itsestä tuntuu parhaalle.

-Johanna

//

Hope you have heard about Student Sport Pass which works as a membership to participate in sport and athletics classes and provides you discounts on for example yoga, swimming and climbing. And the best part, the price for the whole academic year is only 35 euros.

Have a great winter holiday!

-Johanna