torstai 23. helmikuuta 2017

Mun koti ei oo täällä

Puolisen vuotta olemme viettäneet yhteiselämää Rovaniemen kanssa, eikä koti-ikävä tunnu lainkaan helpottaneen. Arkeni pyörii tiukasti yliopiston, opiskelijakämpän ja kuntosalin ympärillä enkä varsinaisesti ole saanut täältä uusia ystäviä. Olen toki tutustunut opiskelukavereihini, joiden kanssa vietän yliopistolla aikaa, mutta vapaa-aikani kuluu pääosin yksin. Suurin osa vuosikurssistamme on minua vuosia nuorempia ja he ovat aivan eri elämäntilanteessa kuin minä. Monet ovat vasta muuttaneet pois kotoa ja opettelevat itsenäistä elämää. Opiskelijaelämä tuntuu uudelta ja ihmeelliseltä ja saavutettu vapaus houkuttaa. Minä puolestaan olen asunut omillani jo 10 vuotta. Villasukat ja hyvät yöunet houkuttavat opiskelijabileitä enemmän ja jokainen viikonloppu kuluu kotona Kajaanissa. Ei siis ihme, että uusien ystävyyssuhteiden solmiminen tuntuu vaikealta.

Olenkin huomannut suhtautuvani Rovaniemeen vain väliaikaisena etappina – pakollisena pysäkkinä matkalla kohti unelmaa. Ja siinäpä se kompastuskiveni onkin. Olen tietoisesti välttänyt ihastumista Rovaniemeen ja mahdollisuutta uusiin ystävyyssuhteisiin, jotta tänne ei muodostuisi minkäänlaista sidettä. Enhän minä tänne halua opintojen jälkeen jäädä. Koti, ystäväni ja rakkaani ovat muualla, koko elämäni on muualla. Opintojen alkamisesta saakka onkin tuntunut siltä kuin olisin ottanut elämästäni aikalisän. Viikonloppuisin Kajaanissa pyörähdän siinä tutussa ja turvallisessa, mutta viikot Rovaniemellä menevät ikään kuin sumussa, aina perjantaita odottaen. Mutta eihän se niin mene, elämä on tässä ja nyt.


Suurin pelkoni onkin havahtua muutaman vuoden päästä siihen, että opintoni ovat ohi ja mieleeni ei opiskeluajasta jäänyt muuta kuin jatkuva viikonlopun odottaminen. Järjellä ajateltuna tilanne on aivan naurettava ja omalla käytökselläni voisin siihen helposti vaikuttaa. Mutta ne tunteet, ne vain kaipaavat kotiin ja pyristelevät kaikin tavoin uutta vastaan. Ja minä kun olen aina ollut tunneihminen…

-Johanna

//

I haven’t really fallen in love with Rovaniemi and my homesickness hasn’t relieved at all. But to be honest, I haven’t even given Rovaniemi a chance so I wouldn’t get too attached to it. My mind says that the situation is ridiculous and I could easily change it. But my feelings, they really miss home. And I've always been emotionalist…

-Johanna

tiistai 21. helmikuuta 2017

Kansainvälinen viikko Islannissa




Minulla oli ilo viettää edellinen viikko islantilaisen sisarainejärjestön Oratorin järjestämällä Nordic Weekillä. Nordic Weekit, suomalaisittain kv-viikot, ovat osoitus uniikista pohjoismaisten oikeustieteilijöiden välillä olevasta yhteydestä. Kv-viikkojen historia, sellaisina kuin ne nykyään tunnetaan, juontaa vuoteen 1991, jolloin Nordiska Sekretariatet perustettiin Oslossa.

Pohjoismaisten oikkareiden yhteistyö on kuitenkin vieläkin pidempää perua, sillä ensimmäinen opiskelijavaihto Ruotsin ja Tanskan välillä luotiin jo noin 200 vuotta sitten. Sittemmin tuo yhteistyö on laajentunut kattamaan kaikki Pohjoismaat. Kv-viikot ovat alkaneet muotoutumaan, kun pohjoismaiset oikkarit ovat kiertäneet toistensa vuosijuhlia 1900-luvun alkupuolelta lähtien. Codex matkusti ensimmäisenä Uppsalaan ja Tukholmaan, ja hieman myöhemmin Pykälä seurasi perässä. Tällä hetkellä Nordiska Sekretariatetissa on mukana yhteensä 11 oikeustieteen opiskelijoiden ainejärjestöä, ja tätä myötä vuodessa järjestetään 11 erillistä kv-viikkoa.
Islannin korkein oikeus.

Kv-viikkojen kaava on pysynyt lähes samana. Viikon aikana käydään mökkeilemässä, suoritetaan excursioita paikallisiin yrityksiin ja nähtävyyksiin sekä osallistutaan isäntäainejärjestön vuosijuhliin. Näitä touhuja rytmittään sitseillä ja muilla iltajuhlilla, jotka saattavat jatkua aamuhämärään. Viikot päättyvät akateemiseen silliaamiaiseen ja haikeisiin jäähyväisiin.

Viettämäni Islannin kv-viikko oli minulle ensimmäinen varsinainen viikko, mutta olin toki päässyt näkemään oman ainejärjestöni Artiklan järjestämää kv-viikkoa jo aikaisemmin, joten tiesin suurin piirtein, mitä odottaa. Minulla oli kuitenkin omat epäilykseni ennen lähtöä: vieläköhän vanha jaksaisi?
Þingvellir on paikka, jossa kokoonnuttiin kahdeksi viikoksi vuodessa säätämään lakeja ja ratkaisemaan kiistoja. Se on yksi Euroopan vanhimmista parlamenteista.
Ennakkoluuloni saivat kuitenkin hyvin pian kyytiä, ja viikko kului kuin siivillä. Pääsimme tutustumaan upeisiin luonnonnähtävyyksiin niin sanotun kultaisen kierroksen merkeissä. Kultaisen kierroksen päänähtävyyksiin kuuluvat Þingvellir, jossa islantilaiset aloittivat maakäräjien pitämisen jo vuonna 930, geoterminen alue Haukadalur, jonka alueella sijaitsevat kuumat lähteet Geysir ja Strokkur sekä Gullfos, joka on yksi maan suurimmista vesiputouksista. Muuten päivät kuluivat hyvin pitkälti Reykjavikissa, joka pienuudestaan huolimatta on erittäin paljon tarjoava kaupunki. Pääsimme tutustumaan myös Islannin korkeimpaan oikeuteen, pariin paikalliseen asianajotoimistoon sekä paikalliseen lakimiesliittoon. Viikon teemana toimi sukupuolten välinen tasa-arvo, jota monet viikkojen aikana kuullut luennot sivusivat.

Gullfos.

Tärkeintä kv-viikoissa on kuitenkin pohjoismainen yhteistyö: viikon aikana ehtii tutusta moniin uusiin ystäviin, ja usein viikoilla käyneet pitävät yhteyttä myös tapahtumien ulkopuolella. Kaiken kaikkiaan olen erittäin tyytyväinen päätökseeni osallistua viikolle, sillä se tarjosi minulle todella ainutkertaisen kokemuksen.

Strokkur on kaikkein aktiivisin Islannin vettä suihkuttavista lähteistä. Se purkautuu yhä nykyäänkin muutaman minuutin välein.  

//

Last week I attended the Icelandic Nordic Week, which was organized by student association Orator. Nordic co-operation has a long history among the law students. First exchange states back almost 200 years and the current Nordiska Sekretariatet was estableshed in 1991. Now there are 11 different Nordic Weeks held every year.

Nordic Week is all about getting together and spreading the Nordic love. Among partying there is also sightseeing, excursions and lectures. The theme of Orator’s Nordic Week was gender equality, which was really interesting, considering it was also from an Icelandic point of view.

The week was amazing and so was Iceland as well. I am surely going back to that harsh, but beautiful country filled with nice people.

- Matias

perjantai 17. helmikuuta 2017

I was born on the night I met you

A few more days has passed here in Lima and the summer has reached its hottest phase - or at least so it seems to me. On the working days I leave my apartment quite early and then - that is around 7 am - the weather is still nice and the air is fresh. But by the time the day has reached midday it is something completely different. During the afternoon hours from midday until 4 pm it is hot and sultry here. Or as the locals say, quema, burning hot. At and around midday Sun shines directly from the zenith and the only way to avoid that is to stay indoors. Which most people do - if they only can. Fortunately sometime around 5 pm the weather cools down a little and gives people time to go out again.

This time of the year - when schools and universities have their summer holiday season is not the high season for international tourism in Peru. The big flow of tourists come usually during springtime (autumn on the northern hemisphere) and during autumn (spring on the northern hemisphere). Tourism is big and important business here - as it is in Lapland too. There are some interesting common things in travel business that these regions share - despite the vast distance. One thing is of course the presence of the indigenous people and culture. In Lapland we have the vital Sami culture and the local indigenous culture here in Peru does not lack behind in comparison. Not too surprisingly both cultures have been used quite shamelessly in travel marketing purposes until recently. Another interesting issue is the clash between tourism (especially ecotourism) and mining industry. The mining industry has grown rapidly here during the last years - thanks to the high demand of precious metals in computer/mobile phone industry. Another major clash mining industry faces with agribusiness which can be compared with Finnish forest industry in its significance to the national economy. 

Currently Peru receives some 3,5 million international tourists annually. That may not sound very much but one needs to bear in mind that Peru is located quite far away from the big travel markets of Northern America, Europe and Asia. Only a handful of airlines offer direct flights to Lima. Nevertheless, Peru has bold plans to increase the number of international tourists threefold up to nine millions in the coming years. And Peruvians seem to be quite serious about this plan. Various local universities offer wide range of studies in travel business. For example in my neighborhood the local Universidad Nacional Federico Villareal offers 5 years long study program in tourism business with a strong emphasis on entrepreneurship. As I see it - for those students studying travel and tourism in Finnish universities Peru and its universities have a lot to offer. Of course - as the case is in this part of the world - the basic knowledge of Spanish is required.

So, what kind of tourists Peru attracts? Adventure and ecotourism is - no doubt - the spearhead of the local travel industry. And for a good reason too. Peru has so much to offer; from tropical rainforests to arid deserts and from sunny beaches to snow covered mountains. You have it all here, in one single country. Another big factor is the vivid indigenous culture which attracts people to see the remains of the once mighty Inka empire, such as Machu Picchu. Furthermore Peru is said to have the best local cuisine in the whole South America and this provides grounds to the growing gastronomic tourism. Maybe in this gastronomic field Finnish travel industry could learn a trick or two from Peruvian counterparts. How to develop Finnish cuisine - and specially that of Lapland - to a even higher standard and international recognition.

But of course there are things that Peruvian too need to learn in the future. One sure thing is the ability and will (!) to promote recycling and other forms of sustainability. In this area Peru lacks far behind Finland and other developed countries. Such a shame for otherwise such a beautiful country. Fortunately more and more people - and especially younger generations - are coming aware of the poor consequences of inefficient waste management. 

Time for me to hit the hay and go to bed - in Finland it's already Friday early morning. I hope my blog(s) will encourage students - young and old - to enjoy possibilities about study exchange or work practice in this beautiful country which surprisingly has quite much in common with Finland. Our university offers a wide range of courses on Spanish language which will get you on the right track here from the very beginning.

...what about the blog title then, you may ask. Yes, it is a famous line from a Hollywood classic movie Gilda (1946) loosely (very loosely indeed) connected to South America, - Buenos Aires to be exact. YLE Teema will broadcast this movie on Sunday 19th February at 6 pm. A Film Noir classic with strong characters and witty dialogue. Strongly recommended. 




An interactive learning experiment at Lima Museum of Contemporary Art. Children are important part of everyday life in Peruvian culture. And children - they are plenty and can be found everywhere.


The Cathedral of Lima at Plaza de Armas.

Part of the older colonial Lima. Don't let the picture fool you though - Lima is not this quiet.

Shopkeepers getting ready for the Valentines Day.
A kissing contest at Festival del Amor on Valentines Day. Unfortunately came too late to participate.

Fun at Parque de la Reserva with plenty of fountains to enjoy.



Gilda (1946) with Rita Hayworth and Glenn Ford. YLE Teema on Sunday 19th at 6 pm.





tiistai 14. helmikuuta 2017

The world is my oyster

Yks kutkuttavimpia fiiliksiä maailmassa on herätä uuteen aamuun uudessa paikassa. Sillon aina tuntuu että kaikki on mahdollista ja koko maailma on hetken justiin sinua varten. Pääset seikkailemaan ihan uuteen paikkaan. Joka kulman takana oottelee jotain jännittävää. Se on todella vapauttava fiilis se.

Mie heräsin tänään Prahassa. Sain syksyllä idean lähteä vaihtoon ennen kuin on liian myöhäistä (valmistumisen uhka on jo todellinen) ja tännään heräsinkin jo uudessa maassa valmiina seikkailuihin. Eilen tunsin kylläkin itseni kaikkea muuta kuin valmiiksi seisoskellessani liian painava rinkka selässäni Helsinki-Vantaan lentokentällä epätietoisena tulevasta keväästä. 


Ihan yhtä epätietoinen olen näin 12 tuntia myöhemminkin, mutta olo on harvinaisen vapautunut. Siksipä justiin uusien paikkojen näkeminen onkin niin antoisaa. Maailma on hetken justiin sinua varten ja olet vapaa ko taivaan lintu. 

-Mirka

___________________________

One of the best things in the world is waking up in a completely new environment. New day, new country, new city. Those moments make you feel like you own the whole world for a short moment. Best word to describe that feeling is freedom. 

Today I woke up in Prague. I will be studying here in the Metropolitan University Prague for the summer semester. Yesterday when I was leaving Finland I felt kinda unsure about the upcoming spring. Today I feel as unsure as yesterday, but I'm pretty sure this is what freedom feels like. Even though I have about million things to do here (like finding an apartment) I feel like the world is my oyster.

-Mirka

perjantai 10. helmikuuta 2017

Unlearn your limits

Five weeks have passed already during my stay in Lima, Peru. During that time I have managed to get quite a good idea about this huge South American metropolis - I recognize most of the broad avenidas and their whereabouts. I can also locate most of the 43 distritos that actually make this city. The local public transport system - which seemed quite chaotic in the beginning - makes now more sense. Not entirely though. And despite my earlier worries about personal safety - I have not encountered a single uneasy situation here. Not even in the district of San Juan de Miraflores - a somewhat seedy part of Lima, to say the least. Also the place where I work.

I do my practise here in an institution called Centro Cerrito Azul. This centre offers various services for children and youth with special needs in its surroundings. Most of these youngsters suffer from autism or other forms of developmental disorder. Cerrito Azul aims to provide them daily activities and training in order to develop their skills in daily routines and hence creating a better and wider integration in the local community. Cerrito Azul has been operating as a non-profit private organization since 1992 and is very much involved in the local peer activities with other local advocacy groups. The centre currently employs 10 teachers and offers voluntary based work for students. I have been personally very lucky to find a place which offers me a wide range of tasks to do my practise here. I participate in the daily routines and activities at the centre and also take part in the regular meetings both in and outside the house. And yes, all the communication here is in Spanish only. 

From a Finnish point of view the local schooling and educational system differs remarkably from ours. There are a lot of private institutions all the way from the early childhood education up to the university level. And generally these private entities - sometimes quite small in size - enjoy rather good reputation. Many locals clearly claim that the private schools outclass the public schools in quality. But otherwise that that - the education seems to have the same high value as in Finland. Peruvians know well that the education is the only way out of poverty and this agenda of education corresponds well with government targets for the future. 

As for the academic studies in universities - Peru has a lot to offer. Both private and state run universities. Unlike in the lower education level the question of quality is not so clear here. There are some good state run universities and also some not-so-good private universities. The actual problem with state run universities - I was told - is the risks of huelgas - i.e. strikes either those of students or university staff. And these strikes may prolong the study time remarkably, 

University studies are considered by Peruvian youth a good way to well paid professions. A survey that was published in local newspaper Peru21 (25th January) shows this to be true. Eight out of ten best paid academic careers are in the field of engineering. Medical studies performed well too - ranking at #5 and so did - quite surprisingly - political sciences ranking at #9. Unfortunately, and perhaps not so surprisingly neither the Social Sciences nor Educational Sciences reached this top ten list. 

What about the future then? Which business areas are predicted to offer most careers and employment in the coming years in Peru? According to this Peru21 survey the list is like this: 
1) tourism and gastronomy - Peru aims to triplicate the number of incoming tourists up to 9 million (more about this subject in my next blog), 2) agribusiness - expect to see more Peruvian fruits in Finnish shops too, 3) international commerce and logistics - quite essential for those previous two, 4) engineering - mining here, as in Lapland - is a big and growing business. And not always without problems, 5) services - for information, finance, marketing....all these still quite undeveloped here.

But it is not only young people that study in Peru. More and more adults enter the universities - usually performing their studies during nights and weekends when not working. The reason is quite simple - the lack of higher education needed in the field of work. 

At the end of February the Finnish educational system will be promoted here in Lima in various occasions as a part of the Finland 100 years -activities. And this week the renowned social scientists Mr and Mrs Taipale were promoting in Lima the Spanish edition of the book 100 Social Innovations from Finland. A lot of Finnish things going on here.

On my blog next week I will write about tourism in Peru. An area where both Peru and Finnish Lapland have surprisingly much in common.....on this occasion I wish to thank sincerely the Finnish Embassy in Lima for promoting Finnish Lapland in such a beautiful manner in Facebook. 



Universidad Pacifico - having a presentation about voluntary work as part of studies in Finland.


Participating a peer/advisory group meeting in San Juan de Miraflores

A reference to the blog title - Desaprende lo que te limita. Unlearn your limits. Local technical university advertisement in metro.
An after-work meeting with the parents.
The Central Library of the (quite prestigious) PUCP-university. Finally managed to get a permission to use its services. Generally university areas and campuses are strictly closed for public. 
A poster promoting reading. The district of San Isidro.








torstai 9. helmikuuta 2017

Hinnalla millä hyvänsä?

Kun viimeksi pohdin huhupuheeksi jäänyttä akateemista vapautta, niin tänään onkin hyvä jatkaa opetussuunnitelman ihmettelemisellä. Pitkin syksyä olemme kuulleet eri aineiden opettajilta, että osasta kursseja on vähennetty opintopisteitä uuden opetussuunnitelman myötä. Ja tällöin on tietenkin pitänyt karsia myös kurssien sisältöä. Itse tutkinnoista ei opintopisteitä kuitenkaan ole vähentynyt, joten mihin nämä kadonneet pisteet ovat menneet? Osa ainakin taiteiden tiedekunnan yhteisiin perusopintoihin. Ymmärrän toki, että taideaineiden perusopintojen tarkoitus on hyvinkin yleissivistävä, mutta tarvitseeko teollisen muotoilijan todella tuntea erilaisia taidehistorian visuaalisia analyysimalleja. Suomi onkin kuulemani mukaan niitä harvoja maita, joissa teollisen muotoilijan koulutus kuuluu taiteiden tiedekuntaan – lähes kaikkialla muualla se kuuluu tekniikan aloihin.


Itse ainakin toivon, että saisin parhaan mahdollisen opetuksen teollisen muotoilijan tärkeimpiin taitoihin, esimerkiksi 3D mallintamiseen. Muun muassa mallintamisen kursseista on kuitenkin vähennetty opintopisteitä, jolloin kurssien sisältöä on täytynyt supistaa. Toki yliopisto tarjoaa meille ainoastaan perusteet opetettaviin asioihin ja käytännön osaamisen ja taidot saamme vasta työelämässä. Minä kuitenkin pidän oman tulevaisuuteni kannalta hyödyllisempänä niiden perustaitojen syvällisempää opettamista kuin yleissivistävien taideaineiden pintaraapaisua. Ne muutamat siirretyt opintopisteet, kun eivät niihin taideaineisiinkaan anna kovin kummoista osaamista.


Työelämä muuttuukin koko ajan raadollisemmaksi ja vain raudanlujat ammattilaiset pärjäävät kilpailussa. Itse ainakin palkkaisin mieluummin oman työnsä 110%:sti osaavan expertin kuin kaikesta vähän tietävän, mutta ei-mitään-kunnolla-osaavan jokapaikanhöylän. Vaikka juhlapuheissa aina korostetaan yliopistojen sivistystehtävää, niin eikö opiskelun tavoitteena pitäisi olla itsensä kehittäminen ja oman alansa ammattilaiseksi valmistuminen? Taantumasta pois pyristelevässä Suomessa luulisi olevan tarvetta uusille menestystarinoille ja me tulevaisuuden osaajat olemme siinä avainasemassa. Eikö siis kaikki paukut kannattaisi laittaa laadukkaaseen ja perusteelliseen opetukseen, etenkin nyt, kun yliopistojen rahoitusta leikataan jatkuvasti? Vai täytyykö yleissivistystä hankkia ammatillisuuden ja asiantuntijuuden kustannuksella?


-Johanna

//

Last fall we heard many teachers saying that due to the new curriculum, the academic credits of some of the courses were cut down. And where did they go? In the Faculty of Art and Design they went to the compulsory art studies. I understand that the purpose of these studies is giving general education but does an industrial designer actually need knowledge about the visual analysis models of art history. In fact, Finland is one of the rare countries where the Degree Program in Industrial Design is part of the Faculty of Art and Design – almost everywhere else it is part of engineering.

I hope that I would get the best possible education for the most important skills of industrial designer, for example in 3D modeling. However, modeling courses are one of those, where academic credits have been cut down. From my point of view, it would be much more beneficial to teach more and thoroughly the basic skills than teach a bit of everything. After all, isn’t studying supposed to be about self-improvement and graduating as a specialist in your own field of study?

-Johanna