Ympäristönsuojelua kiinalaisittain

Kun nyt tuli päiviteltyä kiinalaisia omituisuuksia, niin täytyy myöntää että joissain asioissa miljardi ihmistä ei todellakaan ole väärässä. Hävettää myöntää, mutta itselläni oli Kiinasta hiukan takapajuinen kuva. En kuvitellut kaikkien kiinalaisten työskentelevän riisipelloilla hassut hatut päässä (no ehkä osittain..), mutta kuvittelin kuitenkin asioiden olevan täällä hiukan joka suhteessa rempallaan, ainakin mitä tulee ympäristöasioihin. Niinpä onkin aika myöntää tappio ja paljastaa maan nerokkuudet.

1) Pyöräkaistat ja pyörät. Pekingissä on aivan uskomattoman mukavaa pyöräillä. Pyöräkaistat kulkevat lähes kaikkialla ja ovat autokaistan levyisiä. Lisäksi kaupunki on käytännössä litteä, mikä tekee pyöräilystä harvinaisen mukavaa. Ainakin jos vertaa Rovaniemellä pyöräilyyn --> jos pyöräsi ei ole jäässä jarruja ja lukkoja myöten, niin saatat päästä hengestäsi hiekoittamattomilla pyöräteillä. Tai vastaavasti kuntoilusta käy auraamattomalla pyörätiellä kauhominen. Yritä siinä sitten olla luonnonystävä. Mutta siis, kiinalaiset pesevät tässä suhteessa suomalaiset 100-0. Lisäksi halvimmat pyörät maksavat 15e uutena ja pyöräkorjaajia on jokaisessa kadunkulmassa (kertoo toki jotain myös uuden pyörän laadusta ;)).

2) Sähköpyörät/mopot. Tekniikan ihmelapsena en tiedä miten kyseinen vekotin toimii (joku Pelle Peloton valaiskoon), mutta se siis näyttää lähinnä samalta kuin suomalainen pappamopo. Paitsi että siitä ei kuulu ääntä eikä tule pakokaasuja. Mahtava keksintö ja näköjään paljon käytetty. Ja vissiin myös aika ekologinen, jos nyt ajatellaan että joku moottorikäyttöinen vekotin täytyy omistaa. Ja maksaa saturaisen verran. Tulikohan hehkutettua tarpeeksi?

3) Muovikassit. Tai niiden puute. Kiinassa on ilmeisesti pari vuotta sitten tullut voimaan jonkinlainen laki tai säännös, että muovipusseja ei enää anneta kaupoissa ilmaiseksi. Tämä on johtanut siihen, että supermarketeissa ei useinkaan enää tarjota muovipussia ja ällistyttävän suuri osa kiinalaisista käyttää kangaskasseja ostoskasseinaan. Tämän tajuaminen palautti taas hetkellisesti uskoni kaikkiin kiinalaisiin (unohdetaan se tosiasia, että tämä on muun muovitavaran luvattu maa ja keskitytään näihin hyviin puoliin..)

4) Vauvan vaipat. Pikkulapsilla ei käytetä useinkaan vaippoja, vaan avonaisia halkiohousuja, joista sitten voi rauhassa lorotella kadulle. Ei ehkä kauhean esteettistä, mutta aivan uskomattoman hieno ekoteko. Kiinalaisia ei siis voi syyttää maailman vaippavuorista.

5) Joukkoliikenne. Sujuvaa, halpaa (bussi 4 senttiä/matka, metro 20 senttiä/matka) ja nopeaa. Bussi- ja metrolinjoja yhdistelemällä pääsee liikkumaan harvinaisen vaivattomasti. Lisäksi Pekingin metro on yksi selkein käyttämistäni.

6) Ihmisten kiireettömyys. Tämä ei ehkä käy ympäristöteosta, mutta on kuitenkin yksi kaupungin parhaista puolista. Kiinalaiset ovat hitaita kävelijöitä (suotakoon raju yleistys ja unohdetaan työmatkalaiset ja bussiin kiirehtivät). Jos kävelen bussille työkaverini kanssa matkaan menee 15-20min. Jos kävelen yksin, olen pysäkillä 5 minuutissa. Vasta nyt olen tajunnut, että Suomi on nopeiden käveijöiden maa ja olen yksi heistä. Tavoitteeni on nyt oppia kävelemään kiinalaisittain ja nauttimaan myös matkasta, ei vain päämäärästä.

Näitäkin kohtia voisi jatkaa loputtomiin. Kiinalaiset tuntuvat siirtyneen tekoekoilusta ekotekoiluun, sillä vaikka ympäristönsuojelusta ei täällä näytetä puhuttavan paljoakaan, sitä toteutetaan kuitenkin monilla käytännön valinnoilla. Esimerkillistä toimintaa, josta allekirjoittanut aikoo ottaa oppia (ainakin muovipussien kanssa, kun en vieläkään osaa sanoa kiinaksi, että haluaisin sen #?!?#&% muovikassin, niin ostin sitten kangaskassin viikon ekotekona, mihinköhän sen köyttäisi että muistaisin sitä kantaa mukana? Pirkkaniksejä otetaan vastaan).

Kommentit

Suositut tekstit