Dear abi...
Tulipa istuttua taas vaihteeksi ständin takana, tällä kertaa filosofian opiskelijan ominaisuudessa. Suurin osa vierailijoista oli kuitenkin yliopistossa jo opiskelevia tyyppejä, jotka olivat kiinnostuneet filosofiasta sivuaineena. Kaikille teille, suosittelen lämpimästi. Filosofiasta olen saanut runsain mitoin ajatuksellisia työkaluja, joiden avulla oman alan tutkimuskysymykset avautuvat aivan eri tavalla.
Mutta abeja en juuri jututtanut. Suurin osa palloili päättömästi aulassa, seuraten muita johonkin luentosaliin tai seisoskellen eksyneen näköisenä. Siltähän se tuntuu, lukiosta valmistuminen. Vaihtoehtoja olisi ihan tuhottomasti, mutta mitä sitä oikein haluaisi tehdä isona? Ottaen huomioon, että ihmisen etuaivolohkot jotka vastaavat päätöksenteosta kehittyvät loppuunsa vasta parikymppisenä, on aika kohtuutonta pistää nuoret noin isojen päätösten äärelle.
Vaan kun yhteiskunta sitä vaatii, töihin on päästävä ja äkkiä. Yliopistoinstituutio alkaa jo muutenkin muistuttaa melkoisesti jotain muuta kuin aikanaan, enää sivistys sinänsä ei ole arvokasta vaan lähinnä välinearvo johonkin muuhun, nimittäin tuottavuuteen. Tällä perusteella varmaan kulttuurihistoriaa ja filosofiaakin koitettiin ja koetetaan kaiketi vieläkin ajaa alas, niiden tuottavuus kun ei ole rahalla mitattavissa.
Onneksi mie aikoinani pääsin yliopistoon, enkä ajatellut sieltä lähteä ennen kuin olen saanut opiskeltua tarpeekseni. Haluaisin lisätä opintosuorituksiini ainakin venäjää, hallintotieteitä ja ympäristöopintoja. Filosofia alkaa olla aika hyvällä mallilla, ja kyllä mie tämän kandinkin vielä selätän. Gradua alan miettiä sitten joskus, kun olen saanut tarpeekseni tietoa.
Abeille haluan sanoa: yliopistossa opiskelu on varmasti erilaista kuin odotatte. Ensinnäkin, se ei ole niin ylitsepääsemättömän rankkaa kuin ehkä kuvittelette. Oma tiedonjano ajaa eteenpäin kun saat opiskella sitä mikä oikeasti kiinnostaa.Toisekseen, se tulee olemaan rankempaa kuin kuvittelet. Vapaus valita itse kursseja ja päättää opintotahdistaan tuo mukanaan vastuuta jota lukiossa tai peruskoulussa ei ollut. Mutta siitä huolimatta, yritys hyvä kymmenen ja tervetuloa ensi syksynä jos ja kun toivottavasti onnistaa :)
Mutta abeja en juuri jututtanut. Suurin osa palloili päättömästi aulassa, seuraten muita johonkin luentosaliin tai seisoskellen eksyneen näköisenä. Siltähän se tuntuu, lukiosta valmistuminen. Vaihtoehtoja olisi ihan tuhottomasti, mutta mitä sitä oikein haluaisi tehdä isona? Ottaen huomioon, että ihmisen etuaivolohkot jotka vastaavat päätöksenteosta kehittyvät loppuunsa vasta parikymppisenä, on aika kohtuutonta pistää nuoret noin isojen päätösten äärelle.
Vaan kun yhteiskunta sitä vaatii, töihin on päästävä ja äkkiä. Yliopistoinstituutio alkaa jo muutenkin muistuttaa melkoisesti jotain muuta kuin aikanaan, enää sivistys sinänsä ei ole arvokasta vaan lähinnä välinearvo johonkin muuhun, nimittäin tuottavuuteen. Tällä perusteella varmaan kulttuurihistoriaa ja filosofiaakin koitettiin ja koetetaan kaiketi vieläkin ajaa alas, niiden tuottavuus kun ei ole rahalla mitattavissa.
Onneksi mie aikoinani pääsin yliopistoon, enkä ajatellut sieltä lähteä ennen kuin olen saanut opiskeltua tarpeekseni. Haluaisin lisätä opintosuorituksiini ainakin venäjää, hallintotieteitä ja ympäristöopintoja. Filosofia alkaa olla aika hyvällä mallilla, ja kyllä mie tämän kandinkin vielä selätän. Gradua alan miettiä sitten joskus, kun olen saanut tarpeekseni tietoa.
Abeille haluan sanoa: yliopistossa opiskelu on varmasti erilaista kuin odotatte. Ensinnäkin, se ei ole niin ylitsepääsemättömän rankkaa kuin ehkä kuvittelette. Oma tiedonjano ajaa eteenpäin kun saat opiskella sitä mikä oikeasti kiinnostaa.Toisekseen, se tulee olemaan rankempaa kuin kuvittelet. Vapaus valita itse kursseja ja päättää opintotahdistaan tuo mukanaan vastuuta jota lukiossa tai peruskoulussa ei ollut. Mutta siitä huolimatta, yritys hyvä kymmenen ja tervetuloa ensi syksynä jos ja kun toivottavasti onnistaa :)
Kommentit
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi! Se julkaistaan mahdollisimman pian.