Opetusharjoittelu huipentuu Jokivalkeisiin

Lokakuun puolivälistä asti olemme tuhisseet Rovaniemen keskustan Lyseonpuiston lukion kuviskursseilla harjoittelussa. Minä olen opettanut lukion opetussuunnitelman pakollista kurssia KU1: Minä, kuva ja kulttuurit, sekä valinnaista tulitaidekurssia. Ihan jees. Todella kivaa on pyöriä nuorten kanssa. Ryhmät ovat sillätavoin erilaisia, että KU1 on pakollinen kurssi ja tulitaidekurssi on valinnainen. Mutta minusta tuntuu, että vaikka moni pakollisen kurssin opiskelija ei olekaan erityisen kiinnostunut kuvataiteesta eikä tunnu sitä harrastavan, niin silti jokainen syventyy lopulta työhönsä ja nauttii siitä. KU1 kurssilla olemme pirtäneet mallista, maalanneet, käsitelleet kuvia photoshopilla ja teemme paraikaa savityötä. Tällä viikolla olisi tarkoitus käydä ryhmän kanssa myös taidemuseolla.

Mutta siitä tulitaidepajasta. Minusta kuvat ilmentävät meidän polun kurssin alusta loppuhuipentumaan asti kaikista mielenkiintoisimmalla tavalla, joten tässä kirjoituksessa on myös paljon kuvia.

Jokivalkeat on Lapin yliopiston aikoinaan vuonna 2001 luotsaama ympäristötaidetapahtuma, joka valtaa marraskuun alulla Ounaskosken uimarannan. Tapahtumaan osallistui tänä vuonna Lapin yliopisto, Rovaniemen Steinerkoulu, Lyseonpuiston lukio sekä Lapin taiteilijaseura. Samanaikaisesti vastaavanlainen tulitaidetapahtuma järjestettiin myös Islannissa, joten tapahtumaa saattoi seurata myös internetissä. Tuliveistoksien lisäksi rinteellä oli esillä yliopiston lyhtypajan lyhtyjä.

Tämän vuoden teema oli pohjoinen ja arktinen arkkitehtuuri ja rakennelmat: kuinka ihmiset ovat suojautuneet kautta aikojen pohjoisen oloissa? Ajatuksena oli poimia erityisesti rakenteellisia elementtejä ja muotoja pohjoisen rakennusperinteestä, niin vanhemmasta kuin uudemmastakin.

Kaikki oppilaat tekivät alkuun oman luonnoksen mahdollisesta veistoksesta paperille. Sen jälkeen jokainen teki ideastaan plastiliinimallin, ja tämän jälkeen vielä pienoismallin pahvista ja puutikuista. Lopulta äänestimme esitettyjen ideoiden joukosta kaksi joita lähdimme toteuttamaan.

Itse rakennusvaiheessa tulikin paljon kysymyksiä siitä, miten veistos tai tietyt osat veistoksesta oikeasti kannattaisi lähteä kokoamaan kasaan. Työtila oli rajatun kokoinen, ja lisäksi piti huomioida veistoksien siirtäminen ulos tilasta. Päätimme rakentaa molemmat veistokset useammasta elementistä, jotka voitaisiin sitten jokirannassa liittää yhteen rautalangalla.

Itse nikkarointivaiheessa kuluikin paljon aikaa, ja oppilaat kävivät tarmokkaasti omalla ajallaan, iltaisin ja hyppytunneilla, jatkamassa töitään. Kuskasimme perjantaina teokset rannalle ja siellä riittikin lisää työtä kun teokset pystytettiin: elementtien kasaamisen lisäksi asennettiin tukirimoja ja -rakenteita, jotta veistokset pysyisivät pystyssä. Sitten veistokset täytettiin vielä oljilla.

Illalla kokoonnuttiin tuntia ennen virallista alkamisaikaa kuulemaan ohjeet tapahtuman kulusta, järjestyssäännöistä ja teoksien sytytysjärjestyksestä. Kutakin veistosta kohti oli meillä kaksi urheaa sytyttäjää. He kävivät puolta tuntia ennen tapahtuman alkamisaikaa ruiskuttamassa sytytysnestettä veistoksien päälle. Meidän ryhmän teokset olivat sytytysjärjestyksessä sijoilla kaksi ja neljä. Sytyttäjät kiersivät veistoksen muutaman kertaa ennen kuin koskivat soihdulla siihen. Soihdun kosketuksesta liekit lähtivätkin varsin pian roihuamaan, ja sitten olikin jo kiire takaisin etäämmälle ihailemaan palamisen prosessia.

Rannalla oli jälleen paljon väkeä ja lämmin, innostunut tunnelma. Vastarannallakin näkyi olevan suuri joukko ihmisiä ihailemassa tuliveistoksia. Oli kutkuttavaa seisoa hämärässä, ympärillään puheen sorina ja ihmisten siluetteja. Tuttuja lipui pimeästä näköhavaintoetäisyydelle, ja tuntemattomienkin kanssa oli liekin loimussa mukava jutella. Tuli on minusta kiinnostava elementti ja oli jännittävää katsoa, kuinka liekit käyttäytyivät ja liikkuivat puurimojen varassa. On siinä jotain maagista, kun samaa on todistamassa niinkin suuri joukko ihmisiä! Varsinkin näin päivien pimentyessä on upeaa juhlistaa valoa.

Mutta nyt siihen kuvasarjaan, eli lukiolaisten polku luonnoksista suuriin, palaviin veistoksiin!

Luonnos paperille.

Paperiluonnos, plastiliinimalli ja hiljalleen hahmottuva pienoismalli.


Luonnos paperille.

Luonnos paperille ja plastiliinimalli luonnoksesta.
Pienoismalli pahvista.

Plastiliinimalli ja pienoismallin tekoa pahvi"rimoista", kuumaliimapyssy apuna.
Pienoismalli pahvista.

Ylläolevan pienoismallin mukaan hahmottuva teos.

Mittoja ja merkintöjä.

Keskeiset työkalut: saha ja kyprokkiruuvit.

Valmiit teokset kulkevat ikkunan kautta ulos tilasta.

Ja talon ympäri..

Peräkärrylle.
Jokirannassa oli myös yliopiston ryhmien veistoksia odottamassa viimeistelyä, täyttöä oljilla ja siirtämistä lopulliselle sijoituspaikalle.
Yksi lukiolaisten kahdesta veistoksesta oljilla täytettynä ja iltaa odottamassa.

Lukiolaisten toinen veistoskokonaisuus.

Teokset rannalla muutaman tuntia ennen polttoa.


Lukiolaisten veistokset olivat katsojista päin katsottuna oikealla laidalla.
Ja teoksia jatkuii myös pitkälle vasemmalle rantaa pitkin. Steinerkoulun veistos jää tämän kuvan ulkopuolelle vasemmalle laidalle.

Eräs lyhty. Muistuttaa hieman meidän oppilaiden veistosta. Taustalla myös steinerkoulun pyöreä veistos.


Sytytyshetki..
.. ja liekit.
Veistoksien sytytys oli vaiheistettu niin, että katsottavaa riitti kokoajan.
Sen pituinen se! Ei aivan joka paikkakunnalla pääse tekemään lukion kuvistunneilla tuliveistoksia. Näin miten ihmeissään teosten tekijät olivat kun katsoivat sitä roihua edessään. On upea tunne, kun saa siirrettyä idean ja ajatuksen omasta päästään ensin paperille, sitten pienoismalliksi ja lopulta jättimäiseksi, palavaksi puurakennelmaksi.

Kommentit

Suositut tekstit