Ruokasotaa!

Piti tänään kirjoittaa opiskelijaliikunnasta, mutta Artiklan facebook-ryhmässä kuumentunut ruokakeskustelu sai minutkin työntämään lusikkani soppaan. 

Lapin yliopiston päärakennuksen lounasravintolan, Fellin, ruuan taso vaihtelee lukuvuoden mittaan. Siihen ollaan jo totuttu. Ruuan maussa ja laadussa on ilmeisesti ollut viime aikoina puutteita erityisen pitkään, ja sekös on suututtanut opiskelijat. Lisäksi lukuvuoden alkaessa lounastapahtuma on muistuttanut lähinnä karjanajoa, kun uusien fuksien massaluennot ovat päättyneet ja jonot ylettyneet ovelle asti. Opiskelijat ovat äänestäneet jaloillaan ja siirtyneet muualle ruokailemaan. Lähinnä virastotalolle. 

Rovaniemellä voi onneksi valita lounaspaikkansa, ja päivän ruokalistan voi kätevästi tarkistaa netistä ennen lounaalle lähtöä. (Näin minä ainakin teen.) Virastotaloa hehkutetaan estoitta. Harvemmin olen siellä huonoa ruokaa syönytkään. Mutta hyvää ruokaa olen saanut joskus jopa Fellistä. Yleensä tosin annosruuan valitsemalla, heh heh. Syntymäpäiväni kunniaksi tarjosin itselleni lokakuussa grilliannoksen 4,45 eurolla: paistettua siikaa, perunoita ja muurikkavihanneksia. Se oli erittäin maittavaa. Useimmiten valitsen Fellissä ihan sitä perussafkaa. Virastotalolla on erään kertomuksen mukaan varaa tarjota laadukkaampaa ruokaa, kun ruoka suunnitellaan pienemmälle ihmismäärälle. Ja onhan asiakaskuntakin selvästi vaateliaampaa. Virastotalolla alkaa kuitenkin kahdentoista aikaan olla melko ruuhkaista, joten sopii odottaa, milloin Amica Kuukkeli alkaa rajoittaa opiskelijoiden tuppautumista virkamiesten vakkaripaikkaan.

Onko Fellin ruoka sitten niin huonoa, vai onko kyseessä taas kollektiiviseen alitajuntaamme iskostunut käyttäytymismalli, meemi?

Mielestäni Fellin ongelma on se, että se sortuu joskus turhaan kikkailuun. Vai mitä sanotte kebabkasviskastikkeesta (en ikinä oikein ole saanut mausta kiinni), anjovis-perunalaatikosta tai viime kevään Aasia-teeman salaateista (outoja, etikkaisia, makeita ja aneemisen värisiä kaaliraasteita)? Epäonnistunut kalkkunabolognese aiheutti viimeisimmän kriisin. Perinteinen jauhelihakastike ja spagetti? Oisko mitään?

Lisäksi facebook-keskustelussa valitettiin, että erikoisruokavalioita ei huomioida tarpeeksi. Alkusyksystä muistankin, että Fellissä esimerkiksi gluteeniton oli yhtä kuin kasvisruokavaihtoehto. Onko vaikeaa suurustaa se kalakastike jollain muulla kuin vehnäjauholla? Kasvisruokaa haukutaan usein mauttomaksi ja veteläksi. Itse en koske opiskelijaruokaloiden kasvisruokaan pitkällä tikullakaan. Niinä harvoina kertoina kun olen kasvisruuan valinnut, on nälkä yllättänyt uudestaan jo tunnin kuluttua. Karkki/kahvihammasta kolottaen suunta on ollut takaisin ruokalaan. Kasvisruuan ravintoarvoista Fellissä kertoo myös se, että yleensä kasvisruokailijan tarjottimella on vatsantäytteeksi useampi kappale sitä muhevaa vehnänisua. Tämän olen vain sivusilmällä huomannut.

Miksi kuitenkin haluan syödä opiskelijaruokaloissa? Jos laittaisin kaikki ruokani kotona, olisin jatkuvasti hellan ääressä. Toisekseen valintaan vaikuttaa edullisuus. Olen muistaakseni joskus tutkinut - tai ainakin joku on tutkinut - pystyykö lounaan loihtimaan kotona samaan 2,60 euron hintaan. Erittäin huokean annoksen saa jauhelihasta ja makaronista. Lisukkeet (etenkin ne kasvikset) nostavatkin hintaa huomattavasti. Opiskelijaravintolan salaattipöydästä kahmaisenkin suurimman osan päivän kasvisannoksestani.

Ellen olisi hemmoteltu kermaperse, pärjäisin varmasti viikon paketilla kaurapuuroa, kuten oikean opiskelijan kuuluisikin. Tähän voikin sitten joku vanhempi immeinen kommentoida että "kyllä minun aikanani opiskelija eli pelkällä makaronivellillä eikä mitään opintotukea tunnettu." (Niin niin, ja talvisin hiihdettiin kouluun...) 

Omia ehdotuksiani ruuan tason säilyttämiseksi:

Haluan siis opiskelijaravintoloilta tuoretta ja värikästä salaattipöytää: vihreää salaattia, kurkkua, tomaattia, porkkanaraastetta, vaihtelevasti joko oliiveja, punajuurta tai sipulirenkaita. Linjaston päähän pullo oliiviöljyä ja balsamiviinietikkaa. Ei pitäisi olla vaikeaa. Mielestäni Felli, kuten muutkin opiskelijaruokalat, ovat tässä yleensä onnistuneet. (Tosin kalmankalpeaa jäävuorisalaattia ei kaipaa kukaan. Lisäksi jotkut etikkaliemessä lilluvat raasteet ja paprikasuikaleet ovat lähinnä epäilyttäviä...).

Ruokakeskustelu voi joidenkin mielestä vaikuttaa uudelleen lämmiteltyltä kaurapuurolta, mutta aihe on mielestäni ajankohtainen siitäkin syystä, että opiskelijaruokailu on nyttemmin kriisiytynyt myös AMK:lla, tarkemmin sanottuna Lapin Urheiluopiston ruokalassa. Erään opiskelijan päänavaus:

”Lapin Urheiluopiston ruokalassa sitten ajatellaan Lapin AMK:n opiskelijoita. Kuvassa vasemmalla kaksi linjastoa (tyhjänä), joista AMK-opiskelijat (eivätkä yliopisto-opiskelijat, toim. huom.) eivät saa ottaa ruokaa. Kaikkien AMK-opiskelijoiden on otettava ruokansa yhdestä ja samasta linjastosta.(ns. pikku linjasto, toim. huom.) Jonon alkua eikä loppua nää ja pahimmillaan jonotusaika on 20-25minuuttia (arvio). Ruuan laadusta en kehtaa avautua kun siitä on jo adressi tehty. Vissiin nämä haluaa, että me ei täällä enään syötäis. Jos oot joskus tähän ongelmaan törmänny niin saat jakaa halutessasi. #santasport #lapinamk #opiskelijaelämää ” 

Sain itse tuta tämän oudon uudistuksen pari viikkoa sitten kun marssin hyvän aamupuntin jälkeen nälkäisenä suoraan ykköslinjastoon sen suuremmin ympärilleni katselematta. Linjasto oli muuten tyhillään, lukuun ottamatta kassalla seissyttä muijaa, joka oli heti aukomassa päätään: "Etköhän sä sit opi, kun mä tarpeeksi monta kertaa laskutan sulta sen täyden hinnan 10,80 e." Epäreiluinta on se, että katonrajassa killuva kyltti ”Korkeakouluopiskelijat” voi äkkiseltään tarkoittaa kumpaa linjastoa tahansa. Muutoksesta oli lisäksi ilmoitettu ainoastaan A4:sen kokoisella paperilla 12 pt fontilla pienemmän linjaston kassan vieressä. Kaiken huipuksi tarjottava ruoka on sama molemmissa linjastoissa. Erikoisinta on se, ettei kukaan oikein tiedä, miksi tähän järjestelyyn on päädytty? 

Korkeakouluopiskelija=yhteiskuntamme syöpäläinen? 

Kaikesta päätellen ruokakeskustelusta on tullut hyvin pitkälle myös oikeustaistelu. Kiitos erään oikkarin, on ruuasta annettu myös fiksua ja asiallista palautetta, mikä toivottavasti johtaa parannuksiin tulevaisuudessa. Itse aion ihan mielenkiinnosta käydä viikon parin kuluttua Fellissä tarkkailemassa tilannetta.

Lindströmsbiffar pe 10.10. Ihan ok. Vähän tuli tuhdisti otettua tuota kurkkusalaattia. Perunakin on pitkästä aikaa alkanut maistua, kun kouluruokailun traumat ovat haalistuneet. Mahtaako kukaan muistaa, että peruskoulussa ja lukiossa se ruokailu vasta ankeaa olikin. Miettikääpä sitä. 

Teidän, 

Ella

P.S. Onko lokakuu valittu lihattomaksi vain siksi että se rimmaa? Kotimaisten maataloustuottajien näkökulmasta tää ei oo mennyt nyt ihan fiksusti. Lokakuu on aikaa, jolloin viimeistään laidunkausi päättyy. Laidunkaudella eläinmäärä on yleensä suurimmillaan, ja eläimiä tulee saada vähennettyä, yleensä teuraaksi ennenkuin kelit menevät mahdottomiksi. Muutoin olot käyvät navetoissa ja lampoloissamme liian ahtaaksi. Lihaton lokakuu on jo vaikuttanut niin, etteivät kaikki ota teuraita vastaan. 

P.P.S. Minulla ei ole mitään kasvissyöjiä vastaan. Laadukasta kasvisruokaa vain on harvoin tarjolla eikä ihan pikkurahalla silloinkaan. Olisiko kukaan esimerkiksi valmis maksamaan vegelounaastaan muutamankymmen senttiä enemmän?