Älä antaudu aikavarkaalle


Vuorokauden 24 tuntia ovat kaikille samat, mutta silti jotkut onnistuvat hyödyntämään tiimalasin jyvät toisia paremmin. Itse olen nykyisessä elämässäni kokenut suurimmaksi haasteeksi juuri ajankäytön ja ajan riittämättömyyden. Tehtävien suorittaminen määräaikoihin mennessä vaatii kalenterin hinkkaamista ja ponnisteluja. Silti vuorokauden tunnit tuntuvat hupenevan silloin tällöin, ja päivän päätteeksi tuntuu, ettei mitään ole saanut aikaiseksi. Mihin aika silloin menee?

Olipa kyse opiskelutyöstä lukemisena tai tekstin tuottamisena, lähtökohtaisesti keskittyminen auttaa sen tehokkaassa suorittamisessa. Toistuvat keskeytykset ovat yksi pahimmista aikavarkaista. Keskittyminen karkaa, ja jo saavutetut havainnot ja oivalluksetkin saattavat valua hukkaan. Tauoilla menee pitempään kuin on suunnitellut, kavereiden kanssa juttelu on paljon mukavampaa kuin tenttikirjan parissa vietetty aika, ja Lovisan kahvikin on maukkaampaa paikan päällä nautittuna. Tauot ovat toki tärkeitä, mutta taukojen antama hyöty voi kääntyä päälaelleen, jos niiden seurauksena stressitaso vain nousee.


Priorisointi ja järkevä aikataulutus ovat äärimmäisen tärkeitä. Viivyttely on yksi opiskelijan perisyntejä, ja varmasti lähes jokaiselle on tuttua tarttua annettuun tehtävään vasta deadlinen kummitellessa kynnyksellä siitä huolimatta, että tehtävälle olisikin annettu jopa kuukausia aikaa. Tästä irti pääseminen voi vaatia niin runsaasti päällekkäisiä tehtäviä, että kaikkien hälytyskellojen soidessa opiskelija tajuaa itse, ettei voi suorittaa vaikkapa viittä kirjallista tehtävää samaan aikaan, jos deadlinejen arpakone on osunut samalle päivälle. Näin kannattaakin aloittaa hyvissä ajoin tehtävien valmistelu ja suorittaminen.

Omakohtaisesti pyrin aloittamaan helpoimmasta tehtävästä, vaikkei se välttämättä olisikaan palautettavista tehtävistä ensimmäinen. Syy tähän on se, että helpon tehtävän suorittaminen käy mukavana alkulämmittelynä siirryttäessä helposta kohti vaikeampaa, ja kun helppo tehtävä on suoritettu, ei se kummittele enää stressinaiheuttajana taustalla haastaviin hommiin pureutuessa. Syy on siis muutakin, kuin vain se, että helppo tehtävä on mukavin.

Omat rajat on ylipäätään syytä tunnistaa, eikä ahmia kaikkea eteen tulevaa. Joskus mielenkiintoinen kurssi kannattaa jättää väliin, koska ”pakolliset” menot ajavat edelle. Äärirajoilla hädin tuskin monesta suoriutuen ei varmastikaan ole oppimisen kannalta paras vaihtoehto. Kannattaakin siksi syventyä järkevästi aikatauluttaen muutamaan asiaan kerrallaan, kuin maalailla leveällä pensselillä läpi opintojen.

Erilaiset aikavarkaat riistävät kriittisiä tunteja vuorokaudesta. Itsellä pahoja tapoja ovat muun muassa jatkuva somen näprääminen, johon kokonaiskuvassa saattaa mennä yllättävänkin paljon aikaa, sekä tärkeiden hommien välttelyjä ja korvaaminen triviaalimmilla suorituksilla. Hei, tänäänhän onkin hyvä päivä siivota opiskelijaboksi lattiasta kattoon! Siisteys on puoliruokaa, muttei valitettavasti auta minua valmistumisen kannalta. Välillä olenkin tietoisesti skipannut siivouksen pystyäkseni fokusoitumaan tehtäviin, jotka täytyy suorittaa. Siivoamaan ehtii niiden jälkeen – usein tämä on vain muutamasta päivästä kiinni.

Päämäärätön haahuilu netissä on toinen perisyntini. Vaikka netti on oikein käytettynä mahtava työkalu ja tietolähde, ei oikeustieteilijä juurikaan tee tiedolla esimerkiksi sirkkaäyriäisen erityislaatuisesta, jopa kuudelletoistavalon eri aallonpituudelle herkästä, näkökyvystä juuri mitään.


Luppotuntien hyödyntäminen on tehnyt elämästä huomattavasti helpompaa. Tämäkin blogiteksti syntyi sellaisena aikana aamulla kahvia keitellessä ja muihin hommiin valmistautuessa. Joskus kuitenkin on ihan tervettä antautua houkutuksille ja selata läpi Facebookit, Instagramit ja Twitterit, kunhan muistaa, että kaikelle on aikansa ja paikkansa.

- Matias


Kommentit

Suositut tekstit