Onko huono äiti hyvä opiskelija?



Vai onko hyvä äiti huono opiskelija?

Marraskuu, tuo kaikkien kurssien, esseiden ja kurssitöiden ruuhkakuukausi, sai minut pohtimaan vanhemmuuden sekä opiskelun välistä jatkuvasti horjuvaa tasapainoa. Koti on tällä hetkellä vähän rempallaan joka suunnasta: sänkyä ei ehdi pedata, kukat roikkuvat nuutuneina, lelut seilaavat lattialla ja keittiön lattiaan tarttuu sukat kiinni. Tietenkin sitkeä flunssa osui juuri tähän saumaan, jolloin kotona sairaiden lapsien kanssa on ollut pakko opiskella ja sitten, kun itse sairastui on ollut pakko raahautua luennoille, koska on ollut lasten sairastamisen takia poissa maksimimäärän. Voiko perheellinen opiskelija siis ikinä pärjätä sekä vanhempana että opiskelijana?


Molemmista päistä on joustettava, jotta selviäisi ilman totaalista romahtamista. Silloin, kun opiskelut vaativat eniten aikaa, tingin yleensä ensimmäisenä omista harrastuksista, siitä kuuluisasta omasta ajasta ja ruuanlaitosta sekä tietyistä kotitöistä, kuten imuroinnista ja vaatekaapin järjestyksen ylläpidosta. Sitten, jos vielä pitää lisätä resursseja opiskeluun, laitan piirretyt pyörimään ja lapset istumaan sohvalle, jotta saan edes sen puolen sivun verran aikaa kirjoittamiselle, kun lapset ovat kotona. (Sitä on muuten tullut yllättävän tehokkaaksi kirjoittajaksi, kun aikaa on todella rajallisesti.) Näinä hetkinä en tunne kovin suurta ylpeyttä itsestäni vanhempana ja toimin kaukana äitiysideaalistani, jonka mukaan olisin aina läsnäoleva, kodin siistinä pitävä äiti ja meillä katsottaisiin vain pyhäisin Pikku Kakkosta. En myöskään voi kehua olevani kovin hyvä puoliso silloin, kun stressitasot nousevat tietyn pisteen yli. Silloin sitä  muistuttaa lähinnä tulta syöksevää lohikäärmettä, jolla on venynyt ateriaväli yli viiteen tuntiin.


Silloin, kun taas perhe pitää asettaa opiskelujen edelle, en pysty tekemään konkreettisesti mitään opiskeluun liittyvää. Kaksosten kanssa normaalissa arjessa on arvetenkin paljon työtä ja kotona oleminen on lähinnä loputon työmää. Opiskelujen osalta joustoa tapahtuu eniten sen osalta, että jotkut asiat tulee tehtyä kiireellä ja syvällinen taso joidenkin asioiden osalta jää toteutumatta. Jälkikäteen omien valmiiden töiden lukeminen ja katsominen voi olla hieman tuskallista, kun esimerkiksi esseessä sama lause on kirjoitettu kahteen kertaan peräkkäin samoilla kirjoitusvirheillä ja kameralla on saanut aikaiseksi rakeista, huonosti rajattua mediataidetta, vaikka tarkoitus oli saada aikaan jotain ihan muuta.

Raskausaikana kirjoitin itselleni ylös (ennakoiden todennäköisesti tulevaa riittämättömyyden tunnetta):

"Muista, ettei kukaan ole täydellinen äiti. Riittävän hyvä äitiys riittää."

Ja näinhän se on. Ehkei sillä, etten ole imuroinut joka viikko tai sillä, etten ole jaksanut joka aamu valita lapsilleni täydellisesti yhteen sopivia vaatteita, ole mitään tekemistä hyvän äitiyden kanssa. Ehkei silläkään ole väliä, jos jokin tehtävä palautuu opettajalle kiireessä tehtynä: pääasia on, että opinnot edistyvät. Loppupeleissä kysehän on vain siitä, että tekee parhaansa juuri sillä hetkellä, sillä muutakaan ei voi. Niin yksinkertaista se on.







Kommentit

Lähetä kommentti

Suositut tekstit